Pohteen tiukassa taloustilanteessa arvioidaan myös ikääntyneiden palveluita. Tavoitteena on, että ”Ikäihminen pystyy elämään ja asumaan kotona mahdollisimman toimintakykyisenä ja turvallisessa ympäristössä pitkään ja hän pystyy ylläpitämään mahdollisimman itsenäisesti terveyttään, hyvinvointiaan ja mielekästä elämää.”
Tämän saavuttaminen vaatii parhaiden käytäntöjen etsimistä ja monenlaista yhteistyötä.
Tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmaa päivitettäessä on arvioitava, onko riittävästi kyetty huomioimaan sitä, että väestörakenne muuttuu ja ikääntyvien suhteellinen osuus kasvaa.
Usein ajatellaan, että ikääntyneellä on oikeus asua omassa kodissaan silloinkin, kun toimintakyvyssä on puutteita. Toisaalta korostetaan sitä, että pääsy ympärivuorokautiseen hoitoon on turvattava, mikäli kotiin annettavat palvelut eivät riitä. Jokaisen oma tilanne vaikuttaa siihen, miten ja missä on hyvä asua.
Asuntokunnan vanhimman iän mukaan Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 2023 oli 75 vuotta täyttäneiden asuntokuntia 30 345, joista yksin asuvien 75 vuotta täyttäneiden asuntokuntia 16 295 (Tilastokeskus).
Yksin asuvia erilaisine tarpeineen on paljon. Tärkeä kysymys on, että tavoitetaanko etsivän vanhustyön avulla ne henkilöt, jotka tarvitsisivat tukea kotona asumiseen, vai jäävätkö he palveluiden katveeseen?
Kotona asumista tuetaan erilaisilla kotiin annettavilla palveluilla, joita ovat kotihoito, kotikuntoutus, erilaiset tukipalvelut, kuntouttava päivätoiminta sekä lyhytaikainen ja tilapäinen asumispalvelu.
Kotihoito voi olla tilapäistä tai säännöllistä. Tukipalveluja ovat ateria-, vaatehuolto-, siivous- ja asiointipalvelut sekä osallisuutta tukevat palvelut. Palveluviidakossa ikääntynyt tarvitsee usein tukea, ja osalle tuki tulee läheisiltä ja osaa auttaa omaishoito.
Säännöllisen avun asiakkaille nimetään Pohteessa omahoitaja, mikä tukee hoidon jatkuvuutta sekä ajatusta omahoitaja- ja/tai omalääkärimallista. Säännöllisten palvelujen ulkopuolella on kuitenkin 80 prosenttia yli 75-vuotiaista. Omahoitaja- tai omalääkäri -mallia onkin tarpeen kehittää edelleen myös muiden kohdalla.
Omalääkärityön kehittäminen ikääntyvien, kotona asuvien osalta edellyttää toimialojen yhteistyötä Pohteen sisällä. Palveluja on tarkasteltava kokonaisuutena.
Kotona asumista tukevat palvelut ovat pääosin maksullisia. Arvioitaessa palvelutarvetta arvioidaan myös henkilön maksukykyä. Maksuihin voi hakea kohtuullistamista tai perimättä jättämistä.
Ongelmallista on, että vain terveydenhuoltolain mukaiset palvelut kerryttävät maksukattoa. Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut eivät sisälly maksukattoon. Asiakkaan kannalta tilanne on hämmentävä, ja vaatii kansallisen tason ratkaisuja.
Järjestöjen rooli on tärkeä kotona asumisen tukemisessa. Järjestöt tarjoavat usein palveluja, joita julkinen sektori ei tuota. Lyhytnäköistä onkin kehysriihessä tehty päätös leikata järjestöjen tukea. Tukea olisi tarpeen vahvistaa eikä heikentää.
Maire Mäki
FT, aluevaltuutettu (sd.), Oulu