Tällä hetkellä puhutaan paljon lasten- ja nuorten mielenterveyteen ja kasvatukseen liittyvistä ongelmista. Olen pohtinut syitä ongelmiin niin kouluissa, varhaiskasvatuksessa kuin kodeissa, ja törmään aina pariin seikkaan, jotka ovat saattaneet johtaa tähän tilanteeseen.
Yksi on niin sanotun vapaan kasvatuksen aika. Ei saa kieltää, ei saa asettaa rajoja, lapsen pitää saada tehdä niin kuin haluaa – ehkä hieman kärjistän. Enkä yleistä, sillä ei tämä läheskään kaikkia koske. Minusta tuo ei vain ollut oikea tapa kasvattaa.
Toinen seikka on lapsen oikeudet. Niiden eteen on taisteltu ja hyvä niin, ne on myös hyvä olla jokaisella tiedossa. Kysymys kuuluukin, että tuoko kukaan esille, että lapsella on myös velvollisuuksia? Niistä on säädetty muun muassa perustus-, oppivelvollisuus- sekä perusopetuslaissa. Yhteiset säännöt myös harrastusten parissa ja missä tahansa vapaa-ajallakin koskevat myös lapsia.
Mielestäni kotien rooli nousee todella suureen asemaan. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa kasvatetaan lakien mukaisesti, mutta jos perustaa ei ole kotona annettu eikä anneta, ovat yhteiskunnan kasvattajat/opettajat vaikeassa välikädessä.
Jos lapsi ei tiedosta, että aina ei voi tehdä kaikkia niin kuin haluaa tai aina ei saa mitä haluaa, kaverin ei ole pakko alkaa, jos hän ei halua, eikä vastaavasti minunkaan ole pakko alkaa häntä, ollaan tilanteessa, jossa nyt usein olemme. Tulee paha mieli ja kiukuttaa, jopa suututtaa!
Ja kyllä, nämä ongelmat kohdistuvat aika paljon varhaislapsuudessa opittuun ja koettuun aikaan. Jos nämä perusteet eivät ole kunnossa, miten voimme edes odottaa, että meillä olisi hyvinvoiva lapsia, tulevia nuoria, aikuisia ja kasvattajia.
Ei yhteiskunnan tehtävä ole yksin kasvattaa ja olla tukipilari lapsille. Se on kotien tehtävä. Jos se ei onnistu, silloin tarvitaan ulkopuolista apua ja tukea. Ja sitä pitää saada hyvissä ajoin.
Olen useassa tilanteessa nostanut esille, että koska meillä on äitiysneuvola, lastenneuvola ja vanhusten neuvola, niin meillä pitäisi olla ehdottomasti myös vanhemmuusneuvola, jossa opetetaan mitä on olla vanhempi, mikä vanhemman tehtävä oikeasti on. Korostamalla vanhemmuuden tärkeyttä ja merkitystä kasvattajana.
Jokaisen tulee muistaa tämä seikka: Elämässä ei vaan aina ole kivaa, ja vanhemmuus se vasta onkin taitolaji, eikä mikään helppo!
Kaarina Torro
kaupunginvaltuutettu (sd.)
Oulu