Kaleva 1.2.1922. Omituinen karhunkaato. Karhunkaataja pudonnut tietämättään karhunpesään. Wiime keskiwiikona lähti torpparinpoika Eetu Parkkisenniemi Kuusamon Lämsänkylästä orawia pyydystämään. Kähköwaaran kupeella oli koira ruwennut haukkumaan.
Kun poika kierteli puuta orawaa etsien, petti lumi yht’äkkiä hänen allaan. Suuri oli hänen hämmästyksensä huomatessaan mihin oli joutunut. Hän oli näet hulmahtanut hangen läpi suoraan karhun pesään.
Poika ei kuitenkaan menettänyt malttiaan, waan laski pyssystään panoksen karhuun, joka heti heitti henkensä. Mainita sopii, että poika oli wanhaa karhuntappajasukua. Isä on kaatanut useita karhuja, wieläpä kerran joutunut sellaisen rewittäwäksikin.
Vieläkös haluttaa suudella viiksiniekkoja!
Tieteen ihmettä.