40 vuotta politiikan rivimiehenä, ja ennen kaikkea työmiehenä ilman näkyvää vaikutusvaltaa, ja vielä monessa puolueessa, tuntui muutama vuosi sitten tulleen tiensä päähän. Siksi jätin jo viime eduskuntavaaleissa äänestämättä. Vanhana 70-luvun vennamolaisena palaan nyt juurilleni perussuomalaisena kokeilemaan vielä kerran.
Sellainen sanontahan on olemassa, että jos vaikka huomenna kuolisin, tänään istuttaisin omenapuun. Minun tilanne ei tietenkään ollut niin dramaattinen, mutta kun annoin suostumuksen ehdokkaaksi, niin seuraavana päivänä menin sydämen ohitusleikkaukseen.
Suurin syy miksi lähdin mukaan on pakolaiskysymys. PS:sää haukutaan, että he eivät ole saaneet mitään aikaan ja pakolaismäärät vain kasvavat. Mutta mikä olisi ollut vaihtoehto, jos meillä olisi ollut vihervasemmisto-halllitus. Meillä olisi 100 000 pakolaista ja sillä määrälläkään ongelma ei olisi ratkennut, vaan tulijoita olisi vain lisää, sillä tulijoita on miljoonia.
Nämä samat ihmiset ja ennen kaikkea poliitikot, jotka syyttävät persuja lupausten pettämisestä, olisivat valmiit ottamaan tänne jopa satojatuhansia pakolaisia pelastumaan, mutta kun ne eivät sillä lopu ja mistä rahat ja asunnot ja ne työpaikat? Meillä ei riitä töitä ja palveluja omillekaan, niin miten me pystyisimme poistamaan maailman pakolaisongelman. Olkaa rehellisiä ja tunnustakaa, että ei mitenkään. Se ei sitä paitsi ole kunnan asiakaan, vaan valtuutettujen tulee ajaa kuntalaisten etuja ja palveluja, ja siihen minä olen valmis.
Kannattaa kokeilla, tämä tarjous ei tule toistumaan.
Ville Ruotsalainen
kuntavaaliehdokas (ps.), Oulu