Poliittisten päättäjien joukko on latistunut Raahessa tasapaksuksi massaksi vailla suunnannäyttäjiä ja karismaattisia vallankäyttäjiä. Vallankahva on ollut vapaana kärjestä tyveen ainakin viimeksi kuluneet kaksi vuotta. Raahen ja Pattijoen kuntafuusio toi vuoden 2003 alusta ylintä päätösvaltaa käyttäväksi elimeksi peräti 70-jäsenisen suurvaltuuston, jonka riveistä ei ole löytynyt raahelaisen kunnallispolitiikan huipulle ensimmäistäkään johtajatyyppiä.
Monien muiden kuntien tapaan Raahessakin muistellaan kaihoten menneitä aikoja, jolloin eri puolueiden valtuustoryhmistä löytyi särmikkäitä linjanvetäjiä, joita kuunneltiin ja joilta löytyi tarvittavaa auktoriteettia. Tällaisia persoonia olivat keskustan Eero Rauhala ja Alpo M. Miettunen, vasemmistoliiton Pentti Kunnasmäki ja Juhani Vähäkangas, kokoomuksen Olavi Kangas ja demareiden Lauri Väisänen. Kun nämä herrat sopivat asioista, olivat päätökset sovitunlaisia.
Tulevissa kunnallisvaaleissa heistä on ehdolla enää kunnallisneuvos Kunnasmäki. Hänellä olisi ollut tälläkin valtuustokaudella kaikki edellytykset Raahen poliittiseksi johtajaksi, mutta mies on rauhoittunut ja siirtynyt vaivihkaa jäähdyttelijöiden puolelle. Valtuuston toiseksi suurimman ryhmän vasemmistoliiton joukoista painoarvoa olisi olettanut olevan myös kansanedustaja Unto Valppaan ja Rautaruukin ammattiosasto 200:n pääluottamusmiehen Into Pirttikankaan sanomisilla, mutta tavallisen rivivaltuutetun roolia enempään eivät hekään ole kyenneet.
Kuppikunnat keskustan rasitteena
Raahen kunnallispolitiikan nykytila konkretisoituu suurimman valtuustoryhmän keskustan sisäisiin ongelmiin. Keskustan 32-jäseninen valtuustoryhmä on hajonnut pieniin kuppikuntiin, eikä se ole päässyt hyödyntämään edes kultavadilla tarjottua ryhmävoimaa. Henkilökohtaiset intressit ovat olleet voimakkaampia kuin ryhmänä toimiminen. Keskustaryhmän sisältä löytyy kuntajaon kummittelemana Raahe- ja Pattijoki-puolueet, 1970-luvulla toteutetun kuntaliitoksen perillisenä erillinen saloistelaislohko sekä uskontopuolue.
Keskustalaisista päättäjistä ainoastaan entinen pattijokinen Eero Siniluoto on kuivakkaan terävän ja tarkan sanansäilänsä ansiosta sen verran vahva hahmo, että hän saa joiltakin osin äänensä kuuluville ja muut hiljaiseksi. Sen sijaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Simo Vedenoja ei ole onnistunut hankkimaan itselleen sellaista asemaa, jolla saavutettaisiin kunnioitusta yli puoluerajojen. Tarvittava auktoriteetti puuttuu myös kaupunginhallituksen puheenjohtajalta Marja-Leena Kyröltä, vaikka hänellä kaikki ainekset potentiaaliseksi vaikuttajayksilöksi onkin.
Raahen koulutuskuntayhtymän talousjohtajana työskentelevän Kyrön asemaa heikentää osaltaan hänen vaalikelpoisuutensa kyseenalaistaminen, joka on edelleen ratkaisematta Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Lisäksi naisten painoarvo keskustan ryhmässä on ollut poikkeuksellisen vähäinen Raahessa. Ennen kuntafuusiota keskustan Raahen valtuustoryhmässä oli yksi ainoa nainen, kansanedustaja Inkeri Kerola.
Tilauksessa puoluerajat ylittävä johtajatyyppi
Marja-Leena Kyrön johtamasta kaupunginhallituksen kokouspiiristäkin varsinaiset vallankäyttäjät puuttuvat. Aktiivisia keskustelijoita ja keskustelun ohjaajia pöydän ympäriltä löytyy, mutta asioita tiettyyn suuntaan junailevat kovat sällit puuttuvat.
Hallituksen kokouspiirin ykköskeskustelija on vasemmistoliiton Niilo Ojala vanavedessään keskustan Antero Aulakoski, kokoomuksen Matti Honkala ja vasemmistoliiton Juhani Torvela. Osaltaan keskustelun ohjaamiseen yrittää osallistua myös valtuuston puheenjohtaja Simo Vedenoja. Kyrö tyytyy johtamaan kokouksissa puhetta, jolle hänen aikanaan onkin annettu runsaasti aikaa.
Raahelainen kunnallispolitiikka ja tasapaksu päättäjien massa kaipaa kipeästi selkeää poliittista johtajaa, ja vaikka useampaakin. Vallankahvaan toivotaan tarttuvan erityisesti sellaisten henkilöiden, joilla on kykyä toimia myös yli puoluerajojen.
Ryhtiä ja tekemisen meininkiä odotetaan syntyvän nimenomaan keskustavetoisesti. Toive on sama niin keskustalla itsellään kuin muillakin poliittisilla ryhmillä. Muissa puolueissa keskustan suunnalta on odotettu kuin kuuta nousevaa kutsua vanhoihin kunnon puolueiden välisiin neuvotteluihin, mutta turhaan. Naapurit katsovat, että voimasuhteiltaan suurimpana valtuustoryhmänä keskusta on ikään kuin velvoitettu toimimaan koollekutsujana.
Toisaalta, jos aitoa tekemisen ja eteenpäin menemisen tahtoa löytyy, tuskin kukaan kieltää muitakaan puolueita ottamasta veturin roolia ja kutsumaan koolle kaipaamansa neuvottelut. Siihen riittää puhelin, jota 2000-luvulla osaavat takuulla käyttää muutkin kuin kepulaiset.
TIMO MYLLYKOSKI