Suomalainen mies huitaisi suomalaista naista kasvoihin viime perjantaina Helsingin Kaisaniemenpuistossa. Alhainen teko, jota ei voi mitenkään puolustella.
Tavallista väkivallantekoa merkittävämmäksi tapauksen teki se, että hyökkäyksen kohteena oli kansanedustaja Krista Kiuru (sd.). Se herätti epäilyn, että hyökkäyksen motiivi oli poliittinen. Kiuru on tunnettu kasvo, joka viime viikkoinakin on ollut tiheään julkisuudessa kiistanalaisten aiheiden yhteydessä.
Jos Helsingin poliisin sunnuntainen arvio pitää kutinsa, syy iskuun kumpusi muusta kuin politiikasta, ilmeisesti ainakin päihteistä. Mutta sitä mahdollisuutta, että väkivallan laukaisi tunnetun poliitikon näkeminen, tuskin kannattaa vielä sulkea pois. Oulussa syyskuussa tapahtuneen Kastellin puukotuksen rasistisen motiivin mahdollisuus tuli ilmi vasta tutkinnan edetessä.
Oli motiivi mikä tahansa, Kiurun tapauksella on kielteisiä seurauksia. Moni kansanedustaja ja muu poliitikko joutuu yhä tarkemmin miettimään, kuinka turvallista liikkuminen tavallisten kansalaisen joukossa erilaisissa tilanteissa on. Ja jos päättäjämme alkavat rajoittaa liikkumistaan kansan keskuudessa, jotain merkittävää on menetetty.
Uhkailuja, päällekäyntejä tai vihjauksia väkivallasta ovat viime vuosina kokeneet monet kansanedustajat tai ministerit, esimerkiksi Juha Sipilä, Ben Zyskowicz, Timo Soini ja Petteri Orpo. Useat tapauksista kertovat toki myös päihdeongelmien laajuudesta nyky-Suomessa. Ne yhdistettynä politiikkoihin kohdistuviin pettymyksiin ja katkeruuteen luovat pohjaa vaarallisille ajatuksille ja teoille.
Poliittinen väkivalta ei ole Suomessa koskaan ollut täysin tuntematonta. Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari sai Oulussa Raksilan markettien edustalla nyrkin kasvoihinsa vaalikampanjoidessaan vuonna 1987. Varhaisempi historia tuntee Suomesta jopa kaksi poliittista murhaa.
Väistämättä silti näyttää, että poliitikot ovat nyt aiempaa useammin vakavien uhkailujen kohteena. Sosiaalisen median alustat ovat pohjustaneet törkyviestien ja vihapuheen valtatien.
Yliajetuksi sillä tiellä eivät tosin ole joutuneet vain poliitikot vaan myös monet muut julkisuuden henkilöt. Tuorein uhri on Suomen uusi Lucia-neito Daniela Owusu, jonka isä on kotoisin Ghanasta.
Törkyviestit nuorelle naiselle kertovat avoimesta rasismista mutta myös surkuhupaisasta tietämättömyydestä. Moni someräyhääjä näyttää luulevan, että Lucia-legenda on pohjoismainen ja edellyttäisi siksi edustajakseen vaalean nuoren neidon.
Some on karannut lampusta hyvine ja huonoine piirteineen peruuttamattomasti. Se, mitä jokainen tätä maata arvostava poliitikko, muu vaikuttaja tai tavallinen kansalainen voi tehdä, on ratkaista omalla kohdallaan se, antaako kannanotoillaan vauhtia Suomen muuttumiselle jakautuneemmaksi, synkemmäksi ja vieraammaksi.
Se ei edes vaadi tekemistä vaan tekemättä jättämistä.