Viime viikkojen tapahtumasarjat ovat olleet karmeaa luettavaa. Poliittinen väkivalta ja uhkailu ovat ottaneet jalansijaa niin maassamme kuin maailmalla. Miksi monet poliittiset tahot eivät halua tuomita ylitse menevää retoriikkaa ja vielä pahempaa, miksi väkivaltaisille toimijoille ei löydy tuomiota?
Euroopan parlamentissa käytiin vastikään äänestys Ilaria Salisin syytesuojan poistamisesta. Salisin epäillään syyllistyneen joukkion kanssa kahden unkarilaismiehen kimppuun hyökkäämiseen vasaroilla, joka on tallentunut valvontakameroille. Salis kielsi olleensa syyllinen, mutta ilmoitti olevansa "historian oikealla puolella". Nämä vasaroinnin uhrit olivat nimittäin "fasisteja", täten "oikeutettuja väkivaltaan".
Tämän jälkeen Salis asetettiin meppiehdokkaaksi, jotta hän saisi syytesuojan. Hänet sittemmin valittiin. Kun parlamentissa käytiin äänestys hänen syytesuojan poistosta, syytesuojan ylläpitävä äänestys voitti yhdellä äänellä. Suomalaiset vasemmistomepit ja jopa eräs RKP-edustaja ottivat tämän hymysuin, taputuksilla ja haleilla vastaan. Miksi iloita väkivaltaa ihannoivan naisen puolustamisella?
Samaan aikaan Suomessa. Kansalaisaloite yöpäivystyksiin liittyen kuumensi tunteita. Oulun eteläisen oppositiopuolueiden edustajat puhuivat "ruumisautojen jonosta, jota ambulanssit seuraavat Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Ihmisiä suoranaisesti peloteltiin kuolemalla ja maailmanlopulla, vaikka alueen terveydenhuollon verkostoa paranneltiin niin, ettei alueen potilasturvallisuus heikkene.
Tämän väännön aikana sieviläinen kansaedustaja Antti Kangas (ps.) on saanut suuria määriä viestejä, joiden sisältö on mennyt yli äyräiden. Tappouhkauksia, uhkauksia polttaa hänen talonsa, vaarantaen hänen perheensä. Onko ihmisillä häpeää? Kansalaisilla on sananvapaus, en silti ymmärrä mikä ajaa maamiehen vihaamaan toistaan näin karmeasti. Tämänlainen retoriikka ja julkinen keskustelu ei viesti luottamusta kansalaisille, joita kiinnostaisi politiikka.
Kansalaisten pelottelu ja hengellä uhkailu on politiikkaa, jota itse kaihdan suurin kaarin. Poliittinen väkivalta ja sen aiheuttajien peittely, vaikkapa sympatiasta, on ala-arvoista. Ihmisiä saakoot nimitellä, mutta uhkailu hengen riistämisellä on katalaa. Kukaan ei ole mielipiteidensä myötä vapaata riistaa väkivaltaisille sekopäille.
Poliitikko on suurin sanatorvi tässä maassa. Meillä on velvollisuus keskustella asiallisesti asioista astetta korkeammalla tasolla kuin mitä paikallisessa kapakassa kello kolmen aikaan aamulla. Meidän tulisi kaihtaa sanahöttöä, puolivillaisia valheita sekä onttoja outouksia. Vaalikiima ei ole yhtä tärkeää kuin asiallinen keskustelu myös kiperistä ja kamalista asioista. Epäkohtien esille tuominen luo luottoa kansanvaltaan. Ei turpiin huitominen.
Jani Leppänen
Muhos