Reportaasi: Maail­man vaa­ral­li­sin vessa, ren­gas­rik­ko­ja ja odot­ta­ma­ton il­ma­len­to – hyppää kyytiin ja lähde ko­ke­maan, mil­lais­ta on ajaa läs­ki­pyö­räl­lä Kor­va­tun­tu­ril­le

Jääkiekko: Kärp­pien huip­pu­vi­rei­nen ve­nä­läis­vah­ti kertoo, kuka hän oikein on

Mainos: Kaleva Median ja­ka­ja­na saat vai­kut­taa omaan työ­mää­rää­si ja tienaat sen mu­kai­ses­ti. Klikkaa tästä täyt­tä­mään työ­ha­ke­mus.

Vaikka kamp­peet kas­tui­si­vat, maasto muut­tui­si mah­dot­to­mak­si, tai pimeä yl­lät­täi­si, olisi Sami Vil­jan­maa kuin ko­to­naan

Oululainen erävaeltaja liikkuu luonnossa uteliain mielin ja nautiskellen.

OULU

Sami Viljanmaa voitti erävaelluksen SM-kultaa avoimessa sarjassa Noormarkussa syyskuun alussa torniolaisen Markku Ylinivan kanssa. Suomenmestaruus on jo Viljanmaan viides. Avoimen sarjan mitaleita on kertynyt kymmenen. Eniten mieltä lämmittää nousu kaikkien aikojen mitalitaulukossa viidenneksi.

Rankka kisa testaa erävaellustietoja ja -taitoja, suunnistus-, ensiapu- ja pelastuspalveluosaamista sekä luonnontuntemusta ja tietoutta luonnonsuojelusta. Matkaa taittuu kolmessa vuorokaudessa sata kilsaa sillä varustuksella, jonka mukaansa on ottanut.

Maasto oli tänä vuonna haastavaa risukkoineen ja louhikkoineen, minkä ratamestari oli huomioinut tavanomaista lyhyempinä päivämatkoina. Etenemiseen vaadittiin normaalia retkeilyvauhtia, mikä miellytti Viljanmaata.

– Paremmuus pystytään ratkomaan tehtävien avulla, eikä porukkaa ole välttämättä tarvetta rääkätä äärirajoille, hän toteaa.

Erävaelluksen avoimen sarjan suomenmestarit oululainen Sami Viljanmaa (oikealla) ja torniolainen Markku Yliniva sytyttämässä tulta.
Erävaelluksen avoimen sarjan suomenmestarit oululainen Sami Viljanmaa (oikealla) ja torniolainen Markku Yliniva sytyttämässä tulta.
Kuva: Vicious Kiro

Voitto ei ratkennut yksittäiseen seikkaan. Kultakaksikko pääsi tehtävissä muilta karkuun jo alkuvaiheessa, ja linja piti maaliin saakka.

Erävaelluksessa ei ole kyse extreme-urheilusta, eikä kova vauhti riitä siinä pitkälle. Omiksi vahvuusalueikseen Viljanmaa kokee perinteiset erätaidot, luonnontuntemuksen ja kulttuuriperintöön liittyvät seikat.

Kilometrejä

ei järkeä niellä

Luonnossa liikkumiseen Viljanmaa tutustui lapsuuden perheessään kalastaen, marjastaen ja retkeillen sekä partioharrastuksen myötä. Ensimmäisen erävaelluskisansa hän kävi 25 vuotta sitten. Viimeiset kolme vuotta kisahomma on ollut tauolla.

Vuosien varrella Viljanmaa on kolunnut Haltit ja Kebnekaiset, mutta haluaa nykyään ennen kaikkea nautiskella luonnosta ja havainnoida sitä uteliain mielin. Näkemänsä lajit hän tunnistaa suurilta osin. Valokuvattua tulee jonkin verran, ja kalavehkeetkin saattavat kulkea matkassa.

Viime vuosikymmenen alkupuolella hurahti puolenkymmentä kesää inventoiden kulttuuriperintökohteita Metsähallitukselle. Kävelykilometrejä kertyi pohjoisen kansallispuistoissa ja erämaissa toistatuhatta kesässä.

Voittajien on helppo hymyillä. Markku Yliniva ja Sami Viljanmaa tämän syksyisen erävaelluksen SM-kisojen viimeisillä metreillä.
Voittajien on helppo hymyillä. Markku Yliniva ja Sami Viljanmaa tämän syksyisen erävaelluksen SM-kisojen viimeisillä metreillä.
Kuva: Vicious Kiro

– Etsiskelin ihmisen jälkiä vanhimmalta kivikaudelta aina 60-luvulle saaka. Silloin tuli hyvä pohja sille, paljonko tuntuu kropassa, kun etenee päivät rinkka selässä. Joka toinen päivä otin yhteyttä pomoon satelliittipuhelimella, että kaikki on kunnossa, ja mihin suuntaan olen liikkumassa, Viljanmaa muistelee.

Pisimmillään hän on viettänyt erämaassa itsekseen kolmekin viikkoa. Rinkan paino voi sellaisessa lähdössä alkaa jopa nelosella. Päivämatkat hän pyrkii pitämään kohtuullisina, maksimissaan 20 kilometrissä, jotta aikaa jää myös itsensä huoltamiseen ja ruuanlaittoon.

Pörröhäntien

seurassa

Koulutukseltaan Viljanmaa on arkeologi, mutta taskusta löytyvät myös luonto- ja eräoppaan paperit. Työpaikka on museolehtorina Kierikkikeskuksessa.

Vapaa-ajalla Viljanmaa käy vakipaikassaan ruokkimassa tuttuja pörröhäntiä kerran, pari viikossa. Oravat herkuttelevat saksanpähkinöillä, joita Viljanmaa jättää puun juurelle tai onttoon kantoon. Innokkaimmat otukset tulevat syliin asti.

– Ystävällisiä ja kivoja otuksia. Ne täyttävät minulla semmoisen loven, mihin useimmilla ihmisillä kuuluvat lemmikkieläimet, Viljanmaa kertoo.

Lisäksi hän ulkoiluttaa ahkerasti metallinilmaisinta etsien korulöytöjä. Viljanmaalla on myös hopeasepän vehkeet, joilla hän tarvittaessa korjailee löytämiään rikkinäisiä koruja. Kädentaidot sujuvat myös virkaten, kutoen ja puutöiden parissa. Huonekasveja Viljanmaa hoitaa mielellään ja pitää pientä puutarhaa. Jalkapallojoukuettakin hän on huoltanut muutaman vuoden. Itse hän pelaa mielellään sählyä.

Konkarin vinkeillä vaeltamaan
Laura Seppä
OULU

Sami Viljanmaa heittää vinkkejä vaeltamisesta innostuneille. Hän neuvoo aloittamaan riittävän helpoista kohteista. Niissä voi turvallisesti kokeilla pärjäämistään, ja pois pääsee varmuudella ongelmien tullenkin. Oulun lähistöllä tällainen paikka on vaikkapa Sanginjoen alue.

– Kannattaa varautua pahimman varalle, ottaa mukaan varavaatetta ja vähän enemmän evästä kuin luulee tarvitsevansa. On kurjaa, jos loppuu sapuska kesken, Viljanmaa huomauttaa.

Varusteiden olisi hyvä olla ennestään tutut. Halvimpia vehkeitä Viljanmaa ei suosittele.

Liikkua kannattaa kaverin kanssa. Yksin vaeltamisessa on aina riskinsä. Yhteydenpito on tärkeää.

– Jokin viestintäkanava tulisi olla käytössä. Jos on menossa kännykän katvealueille, satelliittipuhelimen vuokraaminen ei ole mitenkään tyhmää, Viljanmaa toteaa.

Hätääntyä ei kannata, sattuipa mitä tahansa. Jos eksyy, voi pistää leirin pystyyn, syödä kunnolla, nukkua yön yli ja miettiä sitten, mitä tehdä.

– Huonoimpia ratkaisuja ihmiset tekevät väsyksissä, kun alkaa tulla pimeää, ja vaatteetkin on kastuneena. Pahimmillaan lähdetään ylisuorittamaan, ja sitten onkin totinen tilanne, Viljanmaa havahduttaa.

Hän neuvoo välttämään suorituksia, jotka eivät ole realistisia omaan kuntoon ja taitotasoon nähden. Kannattaa ottaa mieluummin varman päälle kuin mennä riskillä. Luontoa ei ole järkeä lähteä haastamaan tai luonnonvoimia uhmaamaan.