Käydessäni monialaisessa koulupalaverissa tyttäreni yläkoulussa, erityisopettaja piti minua “työelämän ulkopuolella olevana” ja piti sitä ongelmien syynä.
Psykologinen sairaanhoitaja oli ainoa, joka ymmärsi kiusatun tyttäreni tilanteen ja lakikohtiin vedoten yritti saada koulua yhteistyöhön tukitoimien saamiseksi, kuten lain mukaan jo tulisi kuulua muutenkin.
Pian tästä näin mielipidekirjoituksen, jossa syytettiin työttömiä vanhempia koulunkäyntiongelmista.
Itse olin pitkien kesälomien sijaan aina joko töissä tai opiskelemassa ja sote-alalla. Se vei aikani, jaksamiseni, ei työttömyys tai ymmärtämättömyys. Alallani määräaikaiset ketjutukset ovat ja olivat yleisiä estäen tehokkaasti niin lapsen kanssa lomailun kuin muun vapaan viettämisen yhdessä. Sillä oli merkitystä.
Jos olisin tiennyt saavani myöhemmin vakipaikan ja korkeammalla palkalla, olisin toki viettänyt aikaa lapseni kanssa enemmän.
Näin työttömyyden yleistyessä toivon, että vaikeuksissa kamppailevia perheitä kohtaan ei suunnattaisi vihaa kaikilta rintamilta. Moni äiti on hoitaja, kuten minäkin olin tuolloin. Hoitajavanhempien työolot ovat isona syynä koulutyön tukemisen puutteisiin perheissä.
Tuleva ex-hoitaja
Oulu
Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä.