Oulu lämpiää turpeella; Toppilan voimalan polttoaineesta 70 prosenttia on turvetta ja se on Euroopan suurin turvevoimala.
Turpeen käyttöä halutaan edistää sillä perusteella, että se on kotimaista, se tuotetaan lähellä ja se työllistää Oulun seutua. Nykytilanteessa millään vaihtoehdolla ei voi korvata turvetta siten, että polttoainetta olisi saatavilla riittävästi ja energiaa tuotettua tarpeeksi talvellakin.
Toisella puolella vaakakupissa ovat turpeen laaja-alaiset ympäristövaikutukset. Turvetuotantoalueiden päästöt, etenkin tulvien ja rankkasateiden seurauksena, ovat vaikeasti hallittavissa, ja ne aiheuttavat voimakasta kuormitusta vesistöille.
Kiiminkijoki on surullinen esimerkki turvetuotantoalueiden aiheuttaman rasitteen pilaamasta vesistöstä, ja sen kunnostaminen on työlästä ja kallista. Uusia turvesoita avatessa tuhotaan uniikkia suoluontoa, joka on elinympäristöä monille kasvi- ja eläinlajeille, ja jota ei mitenkään voida saada entisöityä takaisin.
Mistä turpeelle vaihtoehto? En tiedä vielä. Mutta sen tiedän, että muutos tapahtuu hitaasti, ja sen vuoksi meidän on toimittava heti. Tehdään kauaskantoinen energiastrategia, jossa pyritään turveriippuvaisuudesta vähitellen eroon.
Mutta jos turpeen tarve vähenee, mistä sitten työpaikkoja? Lisäksi turpeen poltolle voi olla vaikea kehittää yksittäistä suuren mittakaavan vaihtoehtoa.
Aletaan katsoa suurempaa kokonaisuutta ja tutkia, millainen useammasta palasesta koostuva ratkaisu voisi toimia. Olisihan ihan järkevää, ettei kaupunki ole voimakkaasti riippuvainen yksittäisestä energianlähteestä. Energia- ja ympäristökysymykset ovat suuri asia myös maailmanlaajuisesti.
Uusiutuviin energiamuotoihin liittyvä tutkimus- ja kehitystyö voisi tuoda Oulun kaltaiseen korkeakoulukaupunkiin uusia työpaikkoja, uutta teollisuutta, ja siten uutta vientiä. Se, mikä on pois turveteollisuudesta, on lisää jonnekin muualle. Nyt tarvitaan rohkeita uusia avauksia.
Salla Kangas
biokemisti, FM
kunnallisvaaliehdokas (vihr.)
Oulu
