Suomalaisten kerrostalokotien ja rivitaloasuntojen huoneet ovat voittopuolisesti pieniä ja tilankäyttö tehokasta.
Tietokoneelle voi olla vaikea löytää hyvää sijoituspaikkaa - ja jos paikan löytääkin, on se sellainen, että pitempiaikainen työskentely koneen ääressä saa hartiat kivistämään ja säryn niskaan.
Tässä jutussa järjestimme siistin ja toimivan kotitoimiston makuuhuoneen nurkkaan.
Vanha työpöytä
kokonaan pois
Kun kuvien kaksioon aikoinaan hankittiin tietokone, sijoitettiin se paikalle, joka näytti ainoalta järkevältä: makuuhuoneeseen, ikkunan ääreen, pienelle työ-/peilipöydälle.
Olohuoneeseen konetta ei alunperinkään haluttu. Siellä se olisi ensinnäkin selkeästi rikkonut sisustuksen ilmeen, jota isokokoinen televisioruutu, videot ja stereot teknistivät jo aivan tarpeeksi.
Toisaalta työpiste ei olisi edes mahtunut perinteisten sohvan, kahden nojatuolin, kirjahyllyn, lasivitriinin, televisiotason ja ruokapöydän kaveriksi.
Makuuhuoneen työpöytäratkaisu toimi kelvollisesti vähäisessä käytössä, jos kohta siitäkin löytyi varjopuolia:
Pienellä pöydällä laitteet olivat ahtaasti, pöydän avattavaa peilikantta ja sen alle sijoittuvia säilytystiloja ei voinut käyttää, kesäistä auringonpaistetta ajatellen paikka ikkunan edessä oli huono, työtuolikin oli jäänyt hankkimatta ja keinutuolille joutui pujottelemaan hankalasti työpisteen ja parisängyn lomitse.
Ikkunan äärestä
nurkkaratkaisuun
Mitä sitten haluttiin? Haluttiin työpiste, joka olisi toimiva, ergonominen ja kivan näköinenkin huoneen antamissa rajoissa. Harkinnan jälkeen nykyinen työpöytä päätettiin hävittää ja hankkia sen tilalle kulmapöytä huoneen nurkkaan.
Suurimmaksi miinuspuoleksi päätöksestä kirjattiin päivänvalon puute, kun työpiste siirrettäisiin pois ikkunan äärestä. Pienemmäksi miinukseksi löytyi se, että työpiste saattaisi näyttää toimistomaiselta.
Plussapuolia löytyi useita, päällimmäisinä tilankäyttö ja ergonomia.
Uuden pöydän myötä makuuhuoneesta tuli jopa hieman avarampi. Vaikka nurkkaan sijoittuu nyt jossain määrin massiivinen työpiste, jää patterin edusta ilmavan vapaaksi. Työpisteen luo on helppo kulkea, samoin kuin keinutuolinkin - kapeikkoja ei ole.
Edelleen kulmapöytä keskittää työpisteen selkeästi omaksi kokonaisuudekseen, jolloin toimistomaisuus häiritsee oikeastaan yllättävän vähän.
Työasento
kohdalleen
Myös työasento saatiin nyt kerralla kuntoon. Käsinojallinen työtuoli antaa tukea kyynärpäille, jolloin niskoja ja hartioita ei tarvitse työskenneltäessä turhaan jännittää. Lisäksi tuolin korkeussäätö mahdollistaa asennon hienosäädön henkilön mukaan.
Valitussa kulmapöytämallissa näppäintaso liukuu kiskoilla työtason alle, jolloin sen saa pois näkyvistä ja suojaan pölyltä, kun konetta ei tarvita.
Ratkaisu on myös tilankäytöllisesti hyvä, jos kohta tässä tapauksessa tuolin käsinojat torpedoivat sen: tuolia ei näppistason vuoksi mahdu työntämään lainkaan pöydän alle, vaan se jää kokonaisuudessaan pöydän eteen.
Tietokonelaitteiston johtohässäkän kannalta kulmapöytäratkaisu osoittautui kokonaisilmettä siistiväksi tekijäksi.
Kymmenkunta eriväristä ja -paksuista johtoa sekä jatkojohto pistokkeineen saatiin kätevästi piiloon pöytälevyjen taakse.