On arvioitu, että Ukrainan kriisi on vaikein poliittinen konflikti Euroopassa sitten kylmän sodan. Siksi on selvää, että tapahtuma vaikuttaa myös Suomeen.
Vaikutukset näkyvät jo. Venäläisten virta Suomeen on vähentynyt, ostot ovat pienentyneet, vienti Venäjälle tökkii ja sinne tehtyjen sijoitusten arvo laskee.
Nämä saattavat taittaa Suomen talouden orastavan kasvun.
Tapahtumat Ukrainalla ovat myös osoittaneet, että Suomessa on tarve käydä rehellistä keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. On uskallettava pohtia, mitä Krimin kriisi kertoo Venäjän toimintavoista, miten se on vaikuttanut
Suomen asemaan ja mitä johtopäätöksiä siitä on vedettävä.
Itse olen vetänyt kriisistä viisi johtopäätöstä.
Ensiksi Suomessa on hyvä käydä – myös tulevien EU- ja eduskuntavaalien vuoksi – avointa keskustelua Nato-jäsenyydestä. Suomi on jo tiiviisti mukana läntisessä yhteistyössä EU:n jäsenenä ja euromaana.
Suomen puolustusvoimia on kehitetty toimimaan yhteistyössä Nato-maiden asevoimien rinnalla ja Suomi on ollut mukana kansainvälisissä operaatioissa.
Tämän linjan seuraava luonteva askel olisi jäsenyys puolustusliitto Natossa. Itse uskon, että jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja edistäisi vakautta Suomen ympäristössä.
Ainakin jäsenyyden pitää olla vakava optio Suomelle.
Toiseksi Suomen pitää huolehtia paremmin puolustuskyvystään. Säästöjen vuoksi Suomen puolustuskyky on heikentynyt.
Suomen pitää tervehdyttää taloutensa, jotta voimme palauttaa määrärahat tasolle, joka turvaa maanpuolustuksen tarpeet.
Kolmanneksi meidän on vahvistettava energiaomavaraisuuttamme.
Pitää tehdä ratkaisuja, jotka edistävät omaa uusiutuvaa tuotantoamme. Siihen on mahdollisuuksia. Se olisi järkevää myös Suomen talouden ja työllisyyden kannalta.
Neljänneksi Suomen pitää ottaa EU:ssa vahvempi sillanrakentajan rooli suhteessa Venäjään.
EU:n ja Venäjän suhteet eivät ole kunnossa, mikä näkyy Ukrainassa. Venäjän painoarvo vahvistuu tulevaisuudessa muun muassa arktisen alueen ja pohjoisen logististen väylien merkityksen kasvun myötä.
Suomen kannalta on tärkeää, että EU:n ja Venäjän suhde paranee. Suomella voi olla EU:n yhteisen Venäjä-politiikan rakentamisessa keskeinen asema.
Olemme Venäjän naapuri, meillä on yhteinen historia ja syvä yhteistyö. Pienelle Suomelle EU:n yhteinen Venäjä-linja on tärkeä.
Samalla pitää huolehtia Suomen ja Venäjän kahdenvälisistä suhteista.
Lopuksi Suomen pitää EU:ssa edistää yhteistä politiikkaa, joka tuomitsee Venäjän toimet mutta ei eristä Venäjää, vaan sitoo sitä kansainväliseen yhteistyöhön.
Vahva talouden keskinäisriippuvuus EU:n ja Venäjän välillä vahvistaa vakautta ja pakottaa vuoropuheluun.
Siksi resepti Ukrainan kriisiin ei ole eristämisen vaan vuorovaikutuksen tie.
Nykyinen päättäjäpolvi on velkaa menneille ja tuleville sukupolville sen, että Suomen turvallisuudesta huolehditaan kaikissa oloissa eikä Suomi jää yksin.
Kirjoittaja on yrittäjä, metsänhoitaja, toimittaja ja keskustan EU-ehdokas Helsingistä.