Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo lupasi ennen vaaleja 100 000 uutta työpaikkaa. Tavoitetta tuskin kukaan voi pitää huonona. Työkykyiselle ihmiselle ihmisarvoinen ja asiallinen työ on äärimmäisen tärkeä asia. Elannon ohella työ voi antaa merkitystä elämälle ja kiinnittää yhteiskuntaan.
Suunta työmarkkinoilla ei valitettavasti ole häävi. Suomi on noussut EU:n kärkimaiden joukkoon työttömyydessä, ja tuore 10,6 prosentin lukema on karua luettavaa. Viimeksi työttömyys on ollut vastaavalla tasolla 1990-luvun lamavuosina. Kansainvälisiä taloussuhdanteita Suomi ei voi yksin muuttaa, mutta hallituksen omilla päätöksillä on ollut ratkaiseva vaikutus tilanteen heikkenemiseen.
Pääministeriksi nousseen Orpon linja on ollut rajusti leikkaava. Sosiaaliturvaa on heikennetty, työelämälainsäädäntöä murennettu ja arvonlisäveroa korotettu. Nämä päätökset eivät ole lisänneet kuluttajien luottamusta tai taloudellista toimeliaisuutta, vaan päinvastoin lisänneet epävarmuutta. Kun ihmiset pelkäävät tulevaisuutta, he eivät kuluta. Tämä näkyy suoraan kotimaisessa kysynnässä ja esimerkiksi asuntokaupan pysähtymisenä. Syntyy näivettämisen kierre, joka ruokkii työttömyyttä entisestään.
Sosiaaliturvan leikkaukset ovat vieneet rahaa pois kulutuksesta ja osuneet kipeimmin niihin, joilla liikkumavaraa ei ole. Samalla pienyrittäjien asemaa on heikennetty, vaikka juuri he työllistävät paikallisesti. Työllisyys ei siis selvästikään parane kurjistamalla.
Työttömyyden kasvu on erityisen huolestuttavaa nuorten kohdalla. Kesätyöhaut ovat parhaillaan käynnissä, ja vaikka kesätöiden määrän ennakoidaan pysyvän viime kesän tasolla, monelle nuorelle ensimmäinen askel työelämään on silti yhä vaikeampi. Pitkittyvä työttömyys nuorena lisää syrjäytymisen riskiä ja heikentää koko sukupolven tulevaisuudenuskoa.
Suunta on käännettävissä tekemällä toisenlaisia poliittisia valintoja. Työllisyys syntyy investoimalla ihmisiin, koulutukseen, hoivaan, asuntorakentamiseen ja kestävään siirtymään. Tarvitaan päätöksiä, jotka vahvistavat luottamusta ja luovat työtä pelon ja epävarmuuden sijasta. Työ ja ihmisarvo kulkevat käsi kädessä, ja sen pitäisi olla kaikkien poliittisten päätösten lähtökohta.
Olli Kohonen
sairaanhoitaja (AMK), filosofian maisteri, alue- ja kaupunginvaltuutettu (vas.), Oulu