Hyvinvointiyhteiskunnan perusta -- työ. Työtä tekemällä saadaan leipää ja leivänpäällistä. Työtä tekemällä voidaan saavuttaa monenlaista hyvinvointia, joillekin se tarkoittaa pahoinvointia. Harmillista. Hyvinvointia sillä tulisi kuitenkin edistää.
Työn tekeminen on suomalaisille suuri arvo. Maaseudun tyttönä minut on kasvatettu työn tekemisen kulttuuriin. Työn tekeminen ja elannon ansaitseminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ainakaan minulle. Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2011 tammikuussa 215?000, mikä oli 35?000 vähemmän kuin edellisen vuoden tammikuussa. Hurja määrä silti.
Työttömyys työllistää, niin ironista kuin se onkin. Paperityöt on viranomaisilla tehtävä ja etuudet käsiteltävä. Arjen tukemiseenkin on tarvittaessa omat henkilönsä. Mutta kyllä se aktiivinen työnhakukin työstä käy.
Luin Facebookista erään ystäväni kommentin: "Ennen käytiin töissä, nykyään ollaan työelämässä. Eiköhän se elämä ole muualla." Tosiaan näyttää, että työelämän vaatimukset vain kasvavat. Työpaikkailmoituksia katsellessa on tullut mieleen, että mistä tällaisia yli-ihmisiä oikein löytyy? Harmittaa nuorten työnhakijoiden puolesta, että kynnys työelämään pääsemisessä on joskus liian suuri vaatimusten osalta. Minne on hävinnyt kisälli--mestari-malli?
Koillismaalla on omat haasteet ja haaveet työllistymisen suhteen. Kuntalaisia virtaa työpaikkojen perässä muille maille. Haaveissa on kuitenkin esimerkiksi kaivostoiminnan tuomat mahdollisuudet. Aika näyttää kuinka paljon se voi vaikuttaa työllisyyteen. Matkailu on mahtava työllistäjä, kausiluontoisesti. Tarvitaan myös työtä, johon voi luottaa vuoden ajasta riippumatta.
Työnhakijana olen minäkin nyt, määräaikaiseen pestiin pyrkimässä. Huhtikuussa lasketaan, onko minulla riittävästi suosituksia tähän duuniin. Ja kyllä se tämäkin työnhaku töitä teettää!
Jaana Jurmu kansanedustajaehdokas (sd.) Kuusamo