Orastavia merkkejä kunnallisvaalien lähestymisestä on jo nähtävissä. Mehukkaimmat paljastukset saavat vielä tovin odottaa, mutta ainakin Ylivieskassa tehtiin jo tomera avaus, kun ikiaihe Vieska Energia nostettiin taas otsikoihin. Muissa kunnissa on toistaiseksi rauhallisempaa.
Jos tulevien kuntavaalien ehdokkaat malttavat pysyä asialinjalla ja nostavat vaaliteemoiksi kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä, odotettavissa on tylsät vaalit. On nimittäin niin, että Oulun läänin eteläalueen jokaisessa kunnassa on tuleviksi vuosiksi tarjolla pelkkää niukkuutta ja kurjuutta. Niin pahasti kuralla ovat kuntien talousluvut.
Kovin suuria intohimoja tuskin herättää äänestäjissä sekään, että tulevan vaalikauden tärkein asia on saada terveydenhuolto ja vanhustenhoito kuntoon. Ja vieläpä kohtuullisin kustannuksin. Jollakin opilla on saatava lääkäreitä lisää terveyskeskuksiin. Hoitajien työpainetta pitää pystyä helpottamaan niin sairaaloissa kuin vanhustenhuollon yksiköissäkin. Lisää voimia pitäisi taikoa myös kotihoitoon, koska se on ainoa kunnon konsti pitää kustannuksia kurissa.
Jotta nämä asiat voidaan hoitaa ja samalla yrittää laittaa kuntataloutta edes siedettävään malliin, jostakin on aivan pakko luopua. Mutta mistä? Kadunmies helposti sanoo, että vähennetään lirkutuksista, kun leipä on lujassa. Lirkutuksiin luetaan tietysti kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntatoimi. Totuus on kuitenkin niin, että vaikka nämä kaikki lopetettaisiin kokonaan, sillä ei kuntataloutta oikaista. Kuntien isot rahat liikkuvat liikkuvat sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä koulutoimessa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu johtuu asiakasmäärien kasvusta. Kansa vanhenee ja raihnaistuu. Samaan aikaan lapsia syntyy entistä vähemmän. Eikö järkikin sano, että on pakko karsia sieltä, missä palvelujen kysyntä vähenee, jotta rahaa riittäisi sinne, missä kysyntä kasvaa? Yritysmaailmassa ainakin tehdään näin.
Näin laskien jää jäljelle kaksi kuntapalvelua, joista ehkä löytyy merkittäviä säästömahdollisuuksia: lasten päivähoito ja koulutoimi. Koska lasten lukumäärä vähenee molemmissa, rakenteiden pitää joustaa niin, että se sopeutetaan palvelujen kysyntään. Suomeksi sanottuna: on tiedossa ikäviä koulujen lakkauttamisia ja puuttumisia subjektiiviseen oikeuteen viedä lapset hoitoon.
Eikö olekin tylsää?