Tuulivoimahankkeita suunnitellaan kiihtyvää tahtia ympäri Suomea. Osansa suunnitelmista näyttää saavan myös pohjoisen syrjäseudut, jossa luontoarvoja on myös luonnollisesti enemmän.
Tuulivoimalla on energiapaletissa paikkansa, mutta syrjäseuduilla ja metsäisillä alueilla niiden maankäyttövaikutus on suuri. Tutkimuksia tuuliteollisuuden vaikutuksista, etenkin useiden hankkeiden yhteisvaikutuksista, metsän eliöstöön ja ihmisten kokemaan viihtyisyyteen Suomessa on vähän.
Tässä tulisi noudattaa varovaisuusperiaatetta. Tuulivoimaa pitäisikin ohjata enemmän jo valmiiksi rakennetuille alueille sekä sinne, missä sähköä eniten kulutetaan. Tämä on myös huomattavasti parempi vaihtoehto ympäristövaikutusten kannalta. Pohjois-Suomi alkaa olla vastuunsa kantanut näiden hankkeiden osalta. Meillä on tämän lisäksi vielä padotut joet.
Aluehallintovirasto kirjoittaa osuvasti 15.5.2023 blogissaan: ”On ilmiselvää, että vähänkään laajamittaisemmilla hankkeilla on vaikutuksensa ympäristöön. Metsät ja kairat, joissa on tilaa hengittää ja luonnonrauhaa ihmisen asua sekä kuljeskella ovat vähenemässä nykyisten suunnitelmien myötä.”
Vihreän siirtymän näkökulmasta kuulostaa erikoiselta, jos Suomen suurinta tuuliteollisuusaluetta siirtolinjoineen suunnitellaan Sallan ja Savukosken rajalle, Lapioselkään, Tuntsan ainutlaatuisen erämaan kainaloon. Alue on myös Suomen suurimman paliskunnan, Kemin-Sompion, tärkeää poronhoitoaluetta.
Tuulivoimayhtiö lupaa korvata haitat rahalla, mutta luonnonympäristöä se ei valitettavasti tuo takaisin. Sähkön pystynee tuottamaan Suomessa vähemmilläkin maankäyttö- ja haittavaikutuksilla?
Paliskuntain yhdistyksen tilaamassa kyselyssä kävi ilmi, että lappilaiset suhtautuvat kriittisesti siihen, että alueen harteille ollaan sälyttämässä Euroopan vihreää siirtymää.
Vihreät teollisuushankkeet heikentävät muun muassa poronhoidon toimintaedellytyksiä. Lapissa tuuliteollisuudella on aidosti muitakin haittavaikutuksia kuin maisemahaitat.
Olen käynyt lukuisia keskusteluja syrjäseutujen asukkaiden kanssa Itä- ja Pohjois-Suomessa. Monille heistä vihreä siirtymä on näyttäytynyt tähän mennessä lisääntyneinä kaivoshankkeina, tuuliteollisuusalueina sekä sellutehtaina. Vihreä siirtymä kaipaakin keskustelua enemmän aidosta vihreästä eli kiertotaloudesta, paikallisuudesta, vähemmästä kulutuksesta sekä arkiliikunnan lisäämisestä.
Emme tarvitse jatkuvasti enempää sähköisiä vempaimia esimerkiksi arkiliikunnan vähentämiseen ja itsemme viihdyttämiseen vaan voimme tyytyä tässä myös vähempään. Tällä olisi myös positiivisia vaikutuksia ihmisen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
Aito hyvinvointi löytyy kestävistä arvoista sekä usein hyvin läheltä, jos vain huomaamme sen. Luontomme on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen ja puhdas. Käyttäkäämme ja kuluttakaamme sitä vastuullisesti.
Erik Saarnio
Muhos