Yleisurheilu: Mün­che­nin EM-päi­vä­kir­ja: Kaksi co­la­juo­maa? 13 euroa, bitte

Tut­ki­mus: Ko­mee­tan jät­ti­mäi­sen pur­kauk­sen pö­ly­jäl­jet ovat ha­vait­ta­vis­sa kesällä

Tutkijoiden laskelmien mukaan suurimmasta tunnetusta komeetan purkauksesta seuranneet pölyjäljet ovat havaittavissa maasta käsin heinäkuun lopusta lähtien.

Komeetan 17P/Holmes pölyvanasta on otettu kuva Hankasalmen observatoriossa 14. helmikuuta 2015.
Komeetan 17P/Holmes pölyvanasta on otettu kuva Hankasalmen observatoriossa 14. helmikuuta 2015.

Tutkijoiden laskelmien mukaan suurimmasta tunnetusta komeetan purkauksesta seuranneet pölyjäljet ovat havaittavissa maasta käsin heinäkuun lopusta lähtien.

Myös harrastajat voivat tehdä ilmiöstä havaintoja vähintään 30 senttimetrin kaukoputkella.

Suurin tunnettu komeetan purkaus tapahtui vuonna 2007, kun komeetta 17P/Holmes kirkastui jopa miljoonakertaiseksi.

Komeetan pystyi havaitsemaan tuolloin paljain silmin, ja se oli hetken aurinkokuntamme suurin taivaankappale.

Komeetta 17P/Holmes kuvattiin Hankasalmen observatoriossa 4. marraskuuta 2007.
Komeetta 17P/Holmes kuvattiin Hankasalmen observatoriossa 4. marraskuuta 2007.

– Suuri määrä komeetan ytimestä purkautuneita pölyhiukkasia hajaantui elliptisille radoille kiertämään aurinkoa tarjoten ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia komeetan materiaalia ja sen jakautumista avaruuteen, kertoo vanhempi tutkija Maria Gritsevich Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta tiedotteessa.

Jotta purkauksen fysiikkaa ja laajuutta voitaisiin ymmärtää, tutkijat kehittivät uuden mallin, joka mallintaa tarkasti komeettojen pölyvanoja.

Tutkimuksessa myös havaittiin avaruudessa ensimmäisen kerran pölyhiukkasten ratojen muodostama tiimalasimainen kuvio.

Kun pölyhiukkaset ovat kulkeneet auringon ympäri yhden kierroksen, ne kasautuvat uudestaan alkuperäiseen purkauspaikkaan.

Pölyhiukkasia on mahdollista havaita niiden ratojen yhteisissä solmupisteissä, joihin muodostuu tiimalasimainen kuvio.

Parhaiten pölyvana on havaittavissa kaksi kertaa vuodessa, kun maa kulkee komeetan ratatason läpi.

Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Planetaarinen Spektrometria -projektia, jonka vetäjinä toimivat Helsingin yliopisto ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI.