Tut­ki­mus: Kan­san­edus­ta­jan työ ei ole vain sitä, miltä jul­ki­suu­den pe­rus­teel­la näyttää – kii­rees­sä ho­su­mi­nen tarjoaa alustan lob­ba­reil­le ja vies­tin­tä­toi­mis­toil­le

Tiukan aikatauluraamin kansanedustajan arjelle luovat muiden muassa valiokuntien kokoukset ja tapaamiset eri intressitahojen kanssa.

Eduskunnan suuren salin työskentely on yksi osa yhteensä 200 kansanedustajan aherrusta ilman selkeärajaista työaikaa.
Eduskunnan suuren salin työskentely on yksi osa yhteensä 200 kansanedustajan aherrusta ilman selkeärajaista työaikaa.
Kuva: Mauri Ratilainen

Samaan aikaan tiukasti aikataulutettua ja kaoottista.

Sellaista on kansanedustajan työ Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mona Mannevuon mukaan.

Mannevuo on haastatellut Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -tutkimushankkeeseen liittyen 20 kansanedustajaa heidän arjestaan.

– Olin itsekin aika yllättynyt siitä, miten erilainen kansanedustajien työnkuva on heidän itsensä kertomana kuin miltä se julkisuudessa näyttää. Kansanedustajan työstä vaikuttaa myös olevan paljon väärinkäsityksiä, Mannevuo sanoo.

Tiukan aikatauluraamin kansanedustajan arjelle luovat muiden muassa valiokuntien kokoukset ja tapaamiset eri intressitahojen kanssa.

Kaoottisuutta synnyttää nyky-yhteiskunnan kiihkeä rytmi, joka vaatii nopeaa reagointia ilman kunnollista syventymistä esillä olevaan asiaan. Laadultaan vaihtelevaa tietoa ja tutkimuksia on tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta kansanedustajilla on entistä vähemmän aikaa perehtyä niihin.

– Kiireessä hosuminen tarjoaa myös alustan politiikan liepeillä puuhasteleville toimijoille, kuten viestintätoimistoille, lobbareille ja ajatushautomoille, Mannevuo sanoo.

Työskentelyolosuhteista kaivataan keskustelua

Mannevuon tekemistä haastatteluista käy ilmi, että kansalaiset ovat yhä paljon yhteydessä kansanedustajiin myös perinteisillä tavoilla eikä vain verkossa ja sosiaalisen median kautta.

– Tärkeä ja toisaalta mahdollisesti henkisesti hyvin kuormittava osa kansanedustajan työtä on kansalaisten kuuntelu, auttaminen ja neuvominen erilaisissa arjen vaikeuksissa. Se voi osaltaan kasvattaa emotionaalista painolastia.​

Moni nykypoliitikko miettii sitä, miten ahkerasti sosiaalisessa mediassa on oltava mukana.

– Kuinka paljon antaa aikaansa kansanedustajan niin sanotulle perustyölle ja kuinka paljon itsensä markkinoinnille, Mannevuo mainitsee.

Osa haastatelluista kansanedustajista jopa koki, että puolue toivoo heiltä arkisen aherruksen sijaan enemmän näkyvyyttä julkisuudessa.

Tutkijan mukaan poliitikkojen työskentelyolosuhteet kuuluvat kansalaisille ja niistä olisi hyvä käydä keskustelua. Median ja kansalaisten tulee olla kriittisiä poliitikkoja kohtaan, mutta kohtuuton paine voi vaikuttaa edustajien mahdollisuuksiin tehdä työtään kunnolla.

– Ja jos kansanedustajana ei voi toimia ilman teflon-pintaa, onko se hyvä asia.​

Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -tutkimushanke on Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama.