TOKION OLYMPIALAISET: Topi Rai­ta­nen on edennyt Tokion olym­pia­fi­naa­liin Janne Ukon­maan­ahon val­men­nuk­ses­sa

PÄÄKIRJOITUS: Hel­le­ke­sän huk­ku­mis­ti­las­to on ruma - su­ru­vies­te­jä on viety yli sata

Kolumni
Tilaajille

Tu­tank­ha­mo­nin kuo­lin­naa­mio ja Oo­lan­nin sodan tais­te­lu­paik­ka ai­heut­ti­vat vahvan his­to­rial­li­sen elä­myk­sen – niin voi tehdä myös pai­kal­lis­his­to­riaan liit­ty­vä asia ja siksi men­nei­syyt­tä ei pitäisi pi­mit­tää

Me alakouluikäiset räkänokat pistimme Merijärven Ylipään koulussa parastamme, kun opettajamme Lähteenmäen Teuvo polki harmoonista Oolannin sotaa. Rinta rottingilla lauloimme "kauhiasta" sodasta ja "engelsmannin" kolmestasadasta laivasta. Laulun taustalla olevasta konfliktista tai 1800-luvun puolivälin maailmanpoliittisesta tilanteesta ei tuolloin ollut pienessä päänupissa tietoa, mutta kansansävelmän poljento oli tarttuva. Taisimme hoilata sitä välitunnillakin.

Laulu helähti mieleeni kesälomareissulla Ahvenanmaalla. Koska saari on pieni, ehdimme päivän aikana kiertää lähes kaikki merkittävimmät nähtävyydet. Yhtenä kohteena olivat Bomarsundin linnoituksen jäljellä olevat rauniot. Venäjän vuonna 1832 käynnistämä rakennustyö ei ollut läheskään valmis, kun brittiläiset ja ranskalaiset joukot hyökkäsivät linnoitukseen vuonna 1854 noin 12 000 miehen voimin. Kiviseiniä pommitettiin niin maalta kuin mereltä.