Taannoin yhdellä eteläsuomalaisella kaupungilla ei ollut imago kunnossa. Tämä johtui turvallisuudesta, tai sen puutteesta.
Turvallisuus on pitkälti tunnetila. Ja tunnetila on oleellinen osa kaupungin imagoa ja vetovoimaisuutta. Kysymys on siitä, miten koemme asiat. Liittyykö se kunnalliseen päätöksentekoon? Voiko turvallisuudella luoda imagoa? Pohditaanpa tätä muutamalla esimerkillä.
Yhdyskuntalautakunta, päättäessään asumiseen, rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyvistä asioista ottaa turvallisuuden huomioon heti alussa. Esimerkiksi liikenneympäristön ja -turvallisuuden, maiseman, asuntojen suunnittelun, sijoittelun ja määrän kautta.
Sivistys- ja kulttuurilautakunta huolehtiessaan lasten turvallisista kouluteistä, luokkien oppimisympäristöistä ja rakenteellisesta terveydestä vaikkapa sisäilmaongelmiin liittyen, luo lapsille ja nuorille turvallisuutta. Sitä luodaan myös liikuntapaikkojen ja harrastusmahdollisuuksien tarjoamisen kautta, jolla ehkäistään joutenoloa ja syrjäytymistä.
Ja vielä hyvinvointilautakunta, jossa turvataan terveyttä ja ehkäistään sairauksia. Lääkärille pääsy, hoidon ja kuntoutuksen taso, elämisen ja asumisen turvaaminen kotona sekä oikea- aikaiset ja riittävät kotipalvelut. Näillä toimilla luodaan turvallisuutta koteihin.
Kuten näistä muutamista esimerkeistä huomaamme, on turvallisuus osa normaalia päätöksentekoa. Oulussa tilanne on tältä osin kohtuullinen. Meillä on turvallisuusohjelma, jonka päivittäminen tulee lähiaikoina ajankohtaiseksi. Ohjelma tuleekin nostaa sille kuuluvaan asemaan, luontevaksi osaksi kaupunkistrategiaa. Sitä se ei vielä ole. Näin toimien, parannamme Oulun imagoa ja vetovoimaisuutta. Luomme kestävän, turvallisen ja viihtyisän Oulun tuottamalla hyvää palvelua, eli turvallisuutta.
Ja lopuksi, jos poliisi joudutaan kutsumaan mukaan turvaamaan arkea, ollaan usein auttamattomasti myöhässä. Ja se ei paranna kaupunkimme imagoa.
Jorma Leskelä
vanhempi konstaapeli
kuntavaaliehdokas (kesk.), Oulu