Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna Suomessa ilmoitettiin 423 henkirikoksen yritystä ja henkirikoksia tuli tietoon 84. Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten määrä kasvoi, henkirikosten määrä on lievässä laskussa.
Henkirikollisuuden määrän väheneminen ei ole vähentänyt uhrien läheisten tukijärjestö Huoman toimintaan tulevien ihmisten määrää. Sen sijaan Huomasta hakee apua yhä useampi uhrin perheenjäsen, sukulainen tai ystävä.
Viime vuosien ilmiö on, että Huomaan tulee yhä enemmän tuen hakijoita, joilla läheisen henkirikoskuolemasta on kulunut vasta vähän aikaa. Vuonna 2025 noin 15 prosentilla Huoman tukiasiakkaista oli kulunut alle kuukausi henkirikosmenetyksestä. Huoman ei kuuluisi tehdä kriisityötä, mutta on selvää, että näitä henkilöitä kohdatessa se on ollut välttämätöntä.
Alle kuukausi menetyksen jälkeen soittavalta uhrin läheiseltä tarkistetaan aina, että kontaktit ensisijaisiin alkuvaiheen tukipalveluihin, eli kriisipäivystykseen ja Rikosuhripäivystykseen (RIKU) ovat olemassa. Kokemuksemme on, että ensisijaiset palvelut tavoittavat nykyään uhrien omaiset melko kattavasti, mutta pieni osa jää etsimään apua yksin.
Vaikka Huoman jäsen- ja asiakasmäärät ovat suurempia kuin koskaan, samaan aikaan koko järjestökentän yllä leijuu rahoitusleikkausten uhkaavat pilvet. Joidenkin järjestöjen voi olla helppoa löytää tukea esimerkiksi rahakeräyksillä, koska niiden toiminnan kohteet herättävät yleisesti sympatiaa ja auttamisen halua. Sen sijaan Huoman kaltaiset järjestöt, joiden aihe liittyy väkivaltaan tai vaikkapa päihteisiin, eivät ole niin houkuttelevia lahjoituskohteita.
Nykyinen tilanne, jossa ensisijaiset palvelut tavoittavat henkirikosuhrien läheiset melko hyvin, on seurausta vuosia kestäneestä ahkerasta verkostotyöstä. Huoma on yhdessä RIKUn kanssa tehnyt pitkäjänteisesti töitä poliisin, kriisipäivystyksen sekä muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten parissa, jotta henkirikosuhrien läheisten erityinen tuen tarve tunnettaisiin ja heitä osattaisiin auttaa.
Toivoa sopii, että verkostotyön hiipuminen ei merkitse valumista hiljalleen takaisin siihen tilanteeseen, jossa uhrien läheiset putoilevat tukiverkon väleistä ja jäävät selvittelemään rikosprosessin vyyhteä traumasta sekaisina, aivan yksin.
Varmaa on, että vertaistuki tulee säilymään, tapahtui järjestömaailmassa mitä vain. Vaikka Huoma loppuisi huomenna, uhrien läheiset kohtaavat toisiaan oikeustalon käytävillä, hautausmailla, työpaikoilla, lomamatkoilla, somessa ja vankilan vierailutiloissa. Ihmisten välille syntyy yhteys ja vertaistuki alkaa. Kyse on vain siitä, halutaanko järjestöjen asiantuntijantuntemus ja verkostot säilyttää ja pitää tuki kattavana.
Terhi Kantanen
kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattori, Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, Oulu