Eurooppa ja Nato selvisivät Donald Trumpin ensimmäisestä presidenttikaudesta lopulta vähällä tuskalla. Oletus oli, että niin selvitään toisestakin.
Kun Trumpin toista kautta on eletty vuosi, Euroopan suhde Yhdysvaltoihin on ennennäkemättömässä kriisissä ja puolustusliitto Naton tulevaisuus huterampi kuin koskaan ennen.
Harva kykeni aavistamaan, että atlanttinen suhde valahtaisi aallonpohjaan Grönlannin takia. Sen hankkimisesta Yhdysvaltojen hallintaan on tullut Trumpille pakkomielle.
Kyse voi olla mineraaleista, ehkä pohjoisen strategisen merireitin valvonnasta, mutta myös kyltymättömästä egosta. Trump näkee edessään mahdollisuuden jäädä historiaan presidenttinä, jonka "kultaisella kaudella" Yhdysvalloista tuli suurempi myös pinta-alaltaan.
Kun jokin maa tai joku johtaja uskaltaa asettua vastahankaan tässä tai muissa asioissa, Truth Social -palvelusta lentää viesti tulliuhkausten kera.
Viimeksi Trump ilmoitti asettavansa 200 prosentin tullit ranskalaisviineille, koska presidentti Emmanuel Macron ei aio osallistua Trumpin luomaan Gazan rauhanneuvostoon. Yhtä tolkuton oli selkäydinreaktio Norjalle, koska maassa toimiva Nobel-komitea ei antanut Trumpille rauhanpalkintoa.
Ranteen nipistäminen ei nyt herätä oudosta unesta. Hulluus on rantautunut maailmanpolitiikkaan.
Juuri sen jarruttamiseksi Tanska ja sitä tukevat muut pohjoismaat sekä EU eivät voi myöntyä itsenäisten valtioiden suvereniteettia uhkaaviin vaatimuksiin.
Suomikin voi joutua maksamaan hintaa siitä, että on tässä rintamassa. Räksyttää ei tarvitse, mutta kanta pitää nyt näyttää. Pokkurointi näyttää vain vievän tilannetta entistä hullummaksi.
EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti tiistaina Davosissa, että unionin vastaus Trumpin tullien iskiessä olisi "järkähtämätön". Tarpeen vaatiessa EU todella pystyy näyttämään Yhdysvalloille hampaitaan. Kauppasotaa ei silti kannata toivoa.
Grönlanti-kiista voi lamauttaa Naton, mutta Suomen turvallisuus ei hetkessä heikkenisi. Pohjoismaista tukea voi pitää ehdottoman varmana, ja JEF-yhteistyösopimus Britannian kanssa tuo turvaa sekin.
Vaikka Ukrainan sota päättyisi saman tien, Venäjän asevoimien elpymiseen menee vuosia. Koko sen ajan Eurooppa voi jatkaa oman puolustuskykynsä rakentamista.
Suomesta Atlantin yli katsottaessa hämmentävää on, ettei Trumpia Yhdysvalloissa kyetä jarruttamaan.
Trump ei itse ole ymmärtänyt, että oikeasti hän murentaa maansa arvovaltaa. Luultavasti iso osa kongressin republikaanipoliitikoistakin on jo ymmärtänyt. Ne, joiden kuuluisi puhua, ovat kuitenkin vaiti.
Yhdysvalloissa katse kohdistuu nyt korkeimpaan oikeuteen. Osa sen jäsenistä on Trumpin nimittämiä. Kiitollisuudenvelka voi siten lakien tulkinnoissa ohittaa perustuslain. Vapaan maailman johtovaltion alamäki näyttää pysäyttämättömältä.