Rajuja päätöksiä osattiin odottaa, vielä rajumpia saatiin. Donald Trumpin keskiviikkona julkistamat tuontitullit ovat rankkoja, ja ne jysähtävät täysimääräisesti voimaan jo viikon kuluessa.
Yhdysvallat asettaa kymmenen prosentin tullit käytännössä kaikelle maahantuonnille. Monien maiden tuontitullit ampaisevat kuitenkin paljon korkeampiin lukemiin.
Kiinalle asetetaan aiempien päälle uudet 34 prosentin tuontitullit, Japanille 24 prosentin ja EU:lle 20 prosentin tullit. Lukemat ovat niin kovat, että ne jättävät kansainväliseen kauppaan takuuvarmasti jälkensä.
Mikä päätösten kokonaisvaikutus maailmantalouteen on, selviää pikapuoliin. Sijoitusmarkkinoilla järkytyttiin saman tien.
Väistämätöntä on, että vaikutukset osuvat Suomeen asti viennin hidastumisen ja ennen kaikkea yleisen epävarmuuden kasvun kautta. Esimerkiksi Suomen metsäteollisuudelle Yhdysvallat oli vuonna 2024 kolmanneksi tärkein vientimarkkina.
Suomen tämänvuotisia, valmiiksi vaatimattomia kasvuarvioita alettiin heti torstaina ruuvata alaspäin. Tullit ja kasvava epävarmuus iskevät myös Pohjois-Suomeen, esimerkiksi alueen sahateollisuuteen.
Valkoisen talon Ruusutarhassa puhui kuitenkin valtionjohtaja, jolle muun maailman huolilla ei ole mitään merkitystä. Ratkaisujensa siunauksellisuudesta Yhdysvalloille hän oli niin vakuuttunut, että kutsui keskiviikkoa Yhdysvaltain "vapautuksen päiväksi" ja lupasi tehdä Amerikan taas vauraaksi, vieläpä hyvin nopeasti.
Moni ekonomisti myös Yhdysvalloissa on tyystin toista mieltä Trumpin toimista. Esimerkiksi maan vähittäiskauppojen etujärjestö kommentoi happamasti, että tuontitullit siirtyvät tuotteiden hintoihin ja siten amerikkalaisten kuluttajien maksettaviksi.
Inflaatio oli Trumpin mukaan Joe Bidenin suurin synti, mutta on todennäköistä, että tuontitullit merkitsevät nyt hintojen nousun kiihtymistä.
EU ja Japani ilmoittivat jo valmiudestaan vastatoimiin – mutta myös neuvotteluihin. Kiina asetti saman tien 15 prosentin tullit useille yhdysvaltalaisille maataloustuotteille.
Tullipäätöstä luonnehdittiin Yhdysvalloille suuren luokan uhkapeliksi. Sitä se on myös Trumpille itselleen, jos vaurauden sijasta kansalaisten tileillä näkyvät nousevat hinnat.
Olennainen Trumpin päätöksiin liittyvä kysymys on taas se, ovatko poskettomat tullit vain taktinen veto, jolla vastapuolta pehmitetään neuvotteluihin. Eli ymmärtääkö Trump sittenkin kauppasodan riskit sekä itselleen ja Yhdysvalloille?
Tulleille voi olla perusteet, jos jokin maa häiriköi kansainvälisillä markkinoilla tuotteittensa hintoja polkemalla. Esimerkiksi Trumpille tärkeän Yhdysvaltain autoteollisuuden ongelmissa kyse on kuitenkin muusta.
Amerikkalaiset autot eivät vain ole riittävän houkuttelevia kuluttajille, eivät edes kotimaassa ja vielä vähemmän ulkomailla. Tällaisia ongelmia ei tulleilla korjata vaan ehkä vain syvennetään.