Olen samaa mieltä Hannu Liljamon (Kaleva 17.8.) kanssa siitä, että Oulu ei ole osannut hyödyntää merellisyyttä, ja että Oulun helmi, kauppahalli, on jäänyt oman onnensa nojaan sekä uuden lasipalatsin puristukseen.
Puuttuvien väistötilojen ansiosta, remontin aikana, kauppiaita lähti pois, ja sen jälkeen kauppapaikkojen hinnat hilattiin kattoon. Pitkään piti myös odottaa parkkipaikkoja takaisin.
Sen sijaan näen ristiriitaa Liljamon kirjoittaessa, että hän jää kaipaamaan torin merellisyyttä, kun hän samaan aikaan kannattaa tervatornin rakentamista (pahoittelen kansanomaista nimitystä). Eiköhän tuo ole jo liioiteltua, kun hän sanoo, että tornin toteutus loisi huimia mahdollisuuksia lisätä merellisyyttä, viitaten lähinnä hotellin kattoravintolaan?
Käsittääkseni tervatornin kaltainen "kongressihotelli" kuulostaa sen hintatason paikalta, ettei sinne noin vain kävellä katsomaan maisemia kuin esimerkiksi Empire State Building -rakennukseen New Yorkissa.
Merellisyyden luomiseen on ollut huimia mahdollisuuksia vuosikymmenten ajan, kun vielä rannat olivat kaupunkilaisten käytössä, ja merelle esteetön näkymä.
Ihmisiltä, jotka ovat tervatornin kannalla, haluaisinkin kysyä kumpi on tärkeämpää; hyvin hoidettu, luonnonkaunis rantamaisema, jonne jokaisella on oikeus mennä, ja jossa voi aistia kuuluvansa paikkaan – vai maisema, jonka peittää hotelli, jonne tulevat satunnaiset turistit, joille kyseinen paikka ja maisema eivät merkitse mitään?
Olen aivan varma siitä, että ihmiset jotka yleensäkin vierailevat hotelleissa, eivät notku ikkunoissa katselemassa maisemia.
Rahallinen hyöty tai tornin luomat työpaikat eivät hyödytä ainakaan oululaisia mainittavasti. Mielestäni hotelli ei ansaitse paraatipaikkaa torinrannasta. Tässä on kyse enemmästä kuin siitä, että kauneus on katsojan silmissä. Se kun on makukysymys. Tässä on kyseessä niin yksinkertainen, mutta tärkeä asia kuin luonnon monimuotoisuus ja sen kunnioittaminen.
Se, että maisema on mennyttä sen jälkeen. Se, että raha ja tuottavuus ei saa määritellä kaikkea toimintaa. Kuten professori emeritus ja kulttuurivaikuttaja Yrjö Sepänmaa on osuvasti sanonut: ”Maiseman rakkauteen liittyy vastuu sen säilymisestä ja hyvinvoinnista”.
Ida-Emilia Saarinen
Oulu