Tiedämmekö, miten monet päät päättivät ihmisoikeuksien julistuksen alussa: Ihmiselle on annettu järki ja omatunto.
Noiden sanojen totuuspitoisuutta elämä mittaa. Niin, ja kuka sanat viisaudessaan julki lausui? Eikö olisikin aika syventyä siihen, mihin nyt mietteemme johdatamme, parhaimmat ajattelumme ainekset suuntaamme. Nuo julistukset eivät ole tuottaneet elämänhoidoksi iloa vaan surua.
Toimiva omatunto olisikin suurenmoinen asia! Ympärillämme menestyksellä kilpailutettu omatunto kilpailuyhteiskuntien malliin! Todellakin suojelisi myös meidät itsemme monelta meitä viekkaasti vaanivalta vaaralta.
Selvää hedelmättömästi ylvästellään, että sodat saadaan lakkaamaan pelkästään tahdon voimalla; kumminkin varmasti villiintynyt tunne-elämä, ynnä kyvyttömyys valjastaa parhaimpia voimia inhimillisyyden suuriin tehtäviin, ovat aina olleet kaiken kurjuuden, samoin sotien sytyttämisen ja tuhonvoimien palvomisen syvällisin syy.
Itkevien kasvavat kuorot tuollakin todistavat toimivasta tahdosta, jolta puuttuu edistyselämä. Siellä odotetaan, että uniset jumalat heräisivät näkemään kaiken tämän hiukset pystyssä. Kuinka hyvä ja ihana tämä maailmamme olisikaan ilman, että kaikkea hyvää näin suruttomasti vainotaan.
Onni Aatos Latvala
Vimpeli