Nuorista 80 prosentilla menee hyvin. Keitä ne loput ovat ja mitä he tarvitsisivat? Huono-osaisilla nuorilla on niin monenlaista huono-osaisuutta, ettei heille ole olemassa mitään standardipalvelua.
Osa tarvitsee tukea ammatinvalinnassa, osa taloudellisten asioiden hoidossa, osa itsenäisen elämän taitojen oppimisessa.
Osa saavuttaa omia suunnitelmia ja varmuutta pärjäämiseensä jo lyhyellä tuella.
Näiden nuorten lisäksi on Oulussa 1 700 alle 25-vuotiasta, jotka saavat säännöllisesti toimeentulotukea. Nuori ei ole hakenut kouluun eikä ole työssäkään, ei työharjoittelussa tai nuorten palveluissa. Näillä nuorilla syrjäytymistä aiheuttaa usein hoitamaton sairaus.
Näitä ovat muun muassa oppimisvaikeudet, vakava masennus, paniikkioireet, pelot ja jännittäminen ihmisten seurassa. He jäävät kotiin sen vuoksi, ettei ole voimia toimia toisin. Päihderiippuvaisia on myös, mutta näiden osuus on pienempi kuin luullaan.
Lähdin ehdokkaaksi, koska on käsittämätöntä, että näitä nuoria ei auteta, vaikka keinoja olisi.
En ole nähnyt sellaisia toimia, joilla selvitettäisi, mistä oikein on kysymys, kun nämä 1 700 ovat jääneet kotiin. Rahasta selvittelyn puute ei ainakaan pitäisi olla kiinni, koska vuosittain tuo joukko maksaa Oululle noin miljardi euroa ja 17–25-vuotiaana kulut ovat 7 miljoonaa (a`470 euroa/kk).
Usein selvityksiin on lähdetty vasta työkkärissä, kun nuori siirtyy 25 vuotta täytettyään työmarkkinatuen piiriin.
Liian monen nuoren kohdalla olen joutunut toteamaan, että toimimattomat peruspalvelut, erityisesti vaikeus päästä hoitoon, on aiheuttanut nuoren syrjäytymisen, joskus jopa lopullisesti.
Keskustalaisena ajattelen, että peruspalvelut kuuluvat myös heikompiosaisille ja palveluissa pitää huomioida se, etteivät kaikki jaksa huutaa ja tapella palveluita saadakseen.
Raija Kerätär
kuntoutuslääkäri
yrittäjä
kunnallisvaaliehdokas (kesk.)
Oulu
