Opiskelijat ovat kadulla ja protestoivat asumistuen ja etuuksiensa heikennyksistä. Kyllä. Aloitin opiskeluni Oulussa 1971. Asunnoksi saimme Tuirasta kaverini kanssa kamarin mummon kaksiosta. Vuokraan kuului ainoastaan wc:n käyttö ja juomaveden saanti keittiön hanasta. Ei mitään muuta. Kamarissa oli ainoastaan kaksi sänkyä. Kotiintuloaika oli kello yhdeksän.
Vuoden jälkeen pääsimme Välkkylään soluasuntoon. Oli kuin olisi päässyt taivaaseen. Soluasunnossa oli yhteinen keittiö oleskelutila ja viisi asuntoa, joissa kussakin asui kaksi opiskelijaa. Erinomainen ratkaisu. Mummon kamarissa asumisessa oli se etu, että opiskelu sujui mallikkaasti, koska ei ollut muuta hupia kuin lukeminen.
Välkkylään muuton jälkeen astui kuvaan hupi ja viettelykset, tärkeitä nekin. Opintolainaa otettiin täysimääräisesti. Kun menimme illalla baariin, ainut kulu oli ovimaksu ovimikolle, ja yksi pahanmakuinen ja halvin juoma, Champion, sillä jotain oli tilattava. Pahanmakuinen Champion siksi, että se riitti koko illaksi. Olimme tyytyväisiä, olisimme tänäkin päivänä.
Nyt opiskelijoille ei kelpaa edes solut, vaan pitää olla omat yksiöt, joiden vuokran maksaa valtio. Suomella on mennyt taloudellisesti hyvin vuosien saatossa. Opiskelijatkin ovat saaneet upeita etuja, joista ei tietenkään haluta luopua. Nyt on pakko.
Olemme eläneet yli varojemme. Opiskelijat eivät kuulu maan heikompiosaisiin, vaan työllistyvät valmistuttuaan varsin hyvin. Siksi asumistuki pitää ottaa pois opiskelijoilta ja kohdistaa oikeasti apua tarvitseville. Asumistuen poistaminen nopeuttaa valmistumista ja terävöittää opiskelua.
1950- ja 60-luvulla oli häpeällistä mennä sosiaaliluukulle kerjäämään. Keksittiin kaikkea mahdollista työtä, jotta selvittiin. Vasta kun oli pakko, turvauduttiin sosiaaliapuun.
Tänä päivänä avustukset katsotaan etuoikeudeksi. Jos avustuksiin kajotaan, mennään kadulle osoittamaan mieltä. Tähän on tultu.
Todelliset avuntarvitsijat pitää seuloa tiukalla kammalla, jotta avustukset kohdentuvat todella apua tarvitseville. Kampaa tarvitaan muutenkin. Koko julkinen sektori pitää käydä läpi. Vain näin velkaantuminen pysähtyy. Ellei, niin näin velanottoa jatkamalla ei ole kellään kivaa, kaikista vähiten heikompiosaisilla. Keski- ja hyvätuloiset pärjäävät, tapahtuipa maailmassa mitä tahansa.
Tapio Lipsonen
Kuhmo