Olen metsässä. Poimin marjoja, metsä on niitä täynnä. Pää taas on täynnä ajatuksia: kun poimin yhden, tilalle ilmestyy toinen.
Marjojen paljouden keskellä ajatukset pörräävät mielessäni. Yritän jäsentää niitä, laitan talteen. Niin syntyy odottamatta ja yllättäen kaunis vahinkolapseni – tämä essee.
Haluan tietenkin onnistua kuten haluan onnistua vanhempanakin. Mutta virheitä tuskin pystyn välttämään. En ole äidinkieleltäni suomalainen.
Kävelen suuntaa vailla ja huomaan, että puhun itsekseni suomea.