Suomi nousi 1990-luvulla kansainvälisesti merkittäväksi tieto- ja viestintäteknologian osaajaksi. Yksi merkittävä taustatekijä oli se, että kouluihin tuotiin 1980-luvulla omaksi oppiaineeksi ATK, automaattinen tietojenkäsittely. Tämä tutustutti koko ikäluokan tietokoneisiin, ohjelmointiin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin – myös ne, joilla ei ollut kotona tietokonetta.
90-luvulla erilliset tietokoneluokat yleistyivät. Omalla pienellä kotipaikkakunnallani Merijärvellä oli merkittävä asia, että koulu tarjosi kaikille mahdollisuuden tutustua esimerkiksi internetiin. Tämä näiden vuosikymmenien tietotaito kantoi meidät 1990- ja 2000-lukujen teknologia- ja IT-teollisuuden kasvuun. Nykyisin ei käytännössä ole enää ammatteja, joissa ei olla tietokoneen kanssa jollain tavalla tekemisissä.
Nyt elämme aikaa, jolloin tekoäly muuttaa vauhdilla niin työelämää kuin arkeakin. Voisi sanoa, että tekoäly on tämän päivän “ATK”, joten on luontevaa harkita sen tuomista kouluihin oppiaineena, erityisesti peruskoulun yläluokille. Näin varmistettaisiin, että jokainen nuori oppii ymmärtämään, mitä tekoäly on, miten se vaikuttaa ympärillämme ja miten sen mahdollisuuksia voi hyödyntää vastuullisesti.
Tekoälyoppiaineessa oppilaat oppisivat esimerkiksi hyödyntämään tekoälyä tekstin, kuvien ja videoiden tuotannossa, ongelmanratkaisussa sekä ohjelmoinnissa ja tietojenkäsittelyssä. Samalla he oppisivat hahmottamaan tekoälyn mahdollisia hyötyjä ja riskejä: sujuvaa sisällöntuotantoa, huimaa tehokkuutta ongelmanratkaisussa ja koodauksessa, sekä monipuolista kuvien ja videoiden luontia, mutta myös haasteita kuten valheellisen informaation ja huijausten tunnistamista.
Aivan kuten 90-luvun ATK-luokissa harjoiteltiin tekstinkäsittelyä ja ohjelmoinnin alkeita, nyt vain monipuolisemmilla ja vaikuttavammilla työkaluilla.
Tällaista opetusta tarvitaan kipeästi, sillä tekoäly on nousemassa yhteiskunnan “perusinfrastruktuuriksi” monien alojen työkaluna. Tulevat sukupolvet tarvitsevat nämä taidot ja ymmärryksen, jotta he voivat menestyä työelämässä ja toimia tietoisina kansalaisina.
Kuten 80- ja 90-luvun ATK-opetus valmensi meidät tietokoneiden osaajiksi, uusi “tekoälyoppiaine” voisi tehdä samoin tuleville sukupolville.
Ehdotan siis, että peruskoulun yläluokille lisätään uusi oppiaine “Tekoälyn hyödyntäminen” tai lyhyemmin “tekoälyoppi”. Näin takaamme, että kaikki nuoret pääsevät tasavertaisesti tutustumaan tämän ajan tärkeimpiin teknisiin taitoihin ja ymmärrykseen.
Tämä tarjoaa Suomelle mahdollisuuden samankaltaiseen teknologiateollisuuden nousuun kuin 1990- ja 2000-luvuilla.
Juho Mattila
filosofian maisteri, tietojenkäsittely, Kempele