Jätti-investoinnit tietokeskuksiin ja niiden mahdollistaman tekoälyn käytön odotetaan tulevaisuudessa helpottavan elämäämme sekä ratkaisevan nykyisiä ja tulevia yhteiskunnallisia ongelmia paremmin kuin niin sanottu terve maalaisjärki. Se, kuinka paljon jo nyt poliittisia päätöksiä tehdään tekoälyn avittamina, ei liene vielä täysin julkista tietoa.
Parjatun suomalaisen terveydenhuollon osalta tekoäly on todennäköisesti saanut jo reilusti sote-alueiden päätöksissä tilaa, sillä ikääntyneimmälle ja tuottamattomimmalle väestönosalle tarjotaan diagnoosit ja ohjeet pärjäämiseen enenevissä määrin digitaalisina palveluina netistä. Siksipä aluevaltuutetut voivat hyvillä mielin lakkauttaa terveydenhoitoyksiköitä ja keskittää työssä käyvien ja yhteiskunnallista hyötyä tuottavien terveyspalvelut lähinnä yliopistollisiin sairaaloihin.
Kenties oikeuslaitoksen pitkät käsittelyajatkin ovat pian historiaa, jos tekoäly tuomaroisi pahantekijöille tuomiot yleisimmistä rötöksistä suoraan netissä.
Kansantaloutemme pelastamiseksi lienee tehty myös iso joukko toimenpiteitä tekoälyn avittamana, sillä inhimillisyys loistaa poissaolollaan monissa eriarvoistumisen kasvuun johtavissa hallituksen päätöksissä.
Hurskastelun makuinen päätös veroalesta pitäisi avata selvemmin kansalaisillemme. Kun suurituloisimmille annetaan vuositasolla tuhansia euroja lisää kulutukseen, niin vastapainona ilmoitetaan haltioituneena, kuinka pieni- ja keskituloiset saavat miljardin euron veronalennuksen.
Eikö pitäisi pikemminkin esimerkillä ilmoittaa, että pienituloisimmat eivät saa yhtään viiden euron kahvipakettia lisää vuositasolla, kun suurituloisimmat saavat niitä lähes tuhat pakettia lisää.
Polttoaineiden hinnat ovat aivan oma lukunsa. Köyhille on jatkossa tarjolla korviketta ja dieselin hajua, kahvi ja Teslat ovat vain hyvätuloisia varten.
Kärsivällisyyttämme koetellaan monin eri tavoin arjessamme. Mieleeni palautuu 1960-luvun kouluajoilta eräs muisto, jossa paikallinen Otto-pastori piti uskonnollisen tilaisuuden koulumme oppilaille.
Pitkä ja rasittavan paatoksellinen saarna päättyi sanoihin "Herraa antaa ihmisten odottaa, mutta odootuus ei kestä kauaan aikaa." Tähän vierustoverini Ari tokaisi isoon ääneen, että "toivottavasti ei kestä kauan, sillä siihantti alkaa jo seittemältä telekkarsissa." Seahunt-niminen tv-sarja näkyi tuolloin televisiossa. Otto-pastori mutusteli hetken kuulemaansa kommenttia, ja piti sen jälkeen kiitokseksi toisen kärsivällisyyttämme koettelevan saarnan.
Samanlaista kärsivällisyyttä meiltä kansalaisilta vaaditaan ainakin toistaiseksi inhimillisyyden, talouskasvun, työllisyyden, terveydenhuollon sekä elinkustannusten osalta, kunnes tekoäly vapauttaa poliitikot vastuistaan ja elomme kulkua ohjataan yksistään sen turvin toisten iloksi ja toisten harmiksi.
Jari Pirinen
Oulu, Toppila