60-luvulla tavallisissa oululaisperheissä elettiin vielä niukkuuden aikaa. Taskurahoja ei ollut näissä perheissä mahdollista antaa, eikä nuorilla ollut juurikaan mahdollista omaan tienestiin.
Olimme kaverini kanssa kuulleet, että keräämällä messinkihylsyjä ja myymällä ne romuliikkeeseen saattoi päästä mukaviin tienesteihin.
Niinpä pyöräilimme pölyistä Valkiaisjärven soratietä Sarvikankaan mäelle, jonne jätimme pyörät suurten kivien taakse.