Olen 71-vuotias feminismin veteraani, ja koen tällä hetkellä syvää huolta ja suoranaista vihaa. Kun kuulen uutisia, esimerkiksi Tanskan televisiosta, jossa psykologit ja tuomarit saavat tilaa vaatia naisia takaisin kotiin synnyttämään ja rajoittamaan nautintoa "mielen veltostumisen" pelossa, tunnen ajan kääntyvän taaksepäin. Tuntuu kurjalta ja suorastaan petolliselta, että meidän sukupolvemme suurin saavutus yritetään mitätöidä joidenkin heikkojen, narsististen tyyppien tarpeilla palauttaa menetetty etuoikeus.
Me olimme niitä, jotka astuivat etulinjaan, kun ehkäisypilleri ilmestyi. Se oli valtava vallankumous, joka antoi naisille historiallisen mahdollisuuden erottaa seksuaalisuus lisääntymisestä, ja ottaa valta omaan kehoon.
Mutta samalla me jouduimme maksamaan tästä vapaudesta kovan henkilökohtaisen hinnan. Olimme usein niitä, joita käytettiin helposti hyväksi, ja joiden harteille vastuu jäi, koska yhteiskunnan ja miesten asenteet eivät pysyneet perässä. Me tiedämme, kuinka vaarallinen ja epäreilu se patriarkaalinen järjestelmä todellisuudessa oli, johon nyt pyritään palaamaan.
Meidän ponnistelumme loi kuitenkin perustan. Meidän lapsemme ovat ensimmäinen sukupolvi, joka on kasvanut sisäistetyn tasa-arvon kanssa. Heille tasa-arvo ei ole teoria, vaan elämän perusnormi. Heillä on oikeus elää maailmassa, jossa heidän vanhempiensa taistelua arvostetaan.
Tämä anti-feministinen liike ei ole sattuma. Se on osa laajempaa, kansainvälisesti organisoitua vastareaktiota, joka hyökkää kaikkien vähemmistöjen oikeuksia vastaan. Tästä syystä sateenkaariväki seisoo meidän kanssamme samoilla barrikadeilla.
Viestini on selkeä: Me emme palaa taaksepäin. Me emme anna vapauden, itsemääräämisoikeuden ja tasa-arvon suuremman asian hukkua pienen, äänekkään joukon pelon ja valtapyrkimysten alle. Meidän täytyy käyttää ääntämme – äänestämällä, keskustelemalla ja kirjoittamalla. Me emme saa antaa heidän unohtaa, miten suuri hinta vapaudesta maksettiin.
Ulla Ranta
Oulu