Dreija pyörähtää liikkeelle. Keskelle levyä aseteltu pilkkusavimöykky pyörii Riikka Väänäsen käsien välissä ja muuttaa muotoaan pienimmästäkin liikahduksesta. Pyörivä levy pitää hiljaista hyrinää.
– Kaikki alkaa savimöykystä, joka muotoillaan haluttuun muotoon, hän toteaa.
Väänänen pitää saven muotoilua terapeuttisena. Sitä tehdessä on helppo sulkea muut ajatukset pois mielestään.
Keraamisia astioita on valmistettu tuhansien vuosien ajan ja jotain historiallista tunnelmaa saven käsittelyssä vieläkin on. Vaikka moni asia maailmassa on muuttunut, käsityöläisten tavat valmistaa keramiikkaa noudattelevat edelleen ikiaikaisia oppeja. Dreijaaminen on haastava laji, jonka oppiminen vie aikaa.
– Japanilaiset sanovat kyseisen taidon oppimisen kestävän kolme sukupolvea, joten opeteltavaa riittää varmasti loppuiäksi.
Väänänen vilkaisee vinhasti pyörivää savea peilin kautta ja upottaa peukalonsa möykyn keskelle. Hetkessä muodottomasta pallerosta muodostuu ilmiselvä kulho.
– Minulle on aina ollut selvää, että olen käsillä tekijä.