Luodaanko päihdetoipumiselle mahdollisuuksia, kysyivät yleislääketieteen erikoislääkäri Satu Korkiavuori ja perhepsykoterapeutti, riippuvuushoidon asiantuntija Riitta Koivula Kalevassa 14.9. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan. Kirjoittajia huolestutti, että riippuvuutta sairastavista tarvitsemaansa hoitoa saa yhä harvempi.
Samaa kysymme me, ja täsmälleen sama asia huolestuttaa myös meitä.
Päihteetön elämä ei ole riippuvuuteen sairastuneen tekemä yksittäinen päätös, vaan se on pitkä prosessi, joka vaatii monenlaista tukea – joskus vuosiksi eteen päin. Kuten kirjoittavat totesivat, riittävän pitkä hoitosuhde ja tuki ovat välttämätön osa riippuvuuden vaikuttavaa hoitoa.
Kuitenkin yhteiskunnallisessa keskustelussa riittävän pitkäkestoisen tuen merkitys päihteettömyyden ylläpitämisessä jää usein varjoon. Ehkä ihan ymmärrettävästi, sillä pitkäkestoisen tuen tarjoaminen hyvinvointialueiden resursseilla on kallista. Ei tokikaan yhtä kallista kuin ilman tukea jättäminen!
Toimiakseen hyvin riippuvuushoidon palvelujärjestelmään tarvitaan sekä julkisen että yksityisen sektorin yhteistyötä ja kaikkien osaamista, mutta vain julkisen ja yksityisten sektorin varassa asia ei suinkaan ole. Tarvittavaa osaamista ja halua yhteistyöhön on myös järjestöissä, kuten A-killoissa, jotka riittävän pitkäkestoista tukea pystyvät tarjoamaan.
Päihdetoipumiselle luodaan mahdollisuuksia, kun palvelujärjestelmään kytketään mukaan myös järjestöjen tarjoama tuki niin, ettei hoidon ja hoidonjälkeisen tuen nivelvaiheessa ole katkoksia. Turvaverkko toimii, kun se on riittävän tiheä ja aukoton.
Yrmy Ikonen
toiminnanjohtaja, A-Kiltojen Liitto ry
Kirsi Mäki
viestinnän asiantuntija, A-Kiltojen Liitto ry