Arvoisa Paula Puolakka! Parhaat kiitokseni kommentistanne (Kaleva 21.2./Lukijalta) lehdessä 19.9. olleeseen, ihmisyyttä pohtivaan kirjoitukseeni.
Olen 90-vuotias entinen yrittäjä, ja olen saanut ajatusmaailmani lähtöarvot lapsuudenkodistani. Kohtuullisen monipuolinen elämänkokemukseni eri tehtävissä on varmaan vahvistanut näkemystäni ihmisyyden keskeisestä merkityksestä koko ihmislaumallemme.
Kirjoitusteni pontimena eivät ole kuvitelmani omasta erinomaisuudestani, vaan vakaa näkemykseni siitä, että ihmisen tulee olla rohkea, lausua ajatuksensa julki ja perustella niitä parhaan tietonsa ja oman ymmärryksensä antamilla argumenteilla.