Arvoisa Paula Puolakka! Parhaat kiitokseni kommentistanne (Kaleva 21.2./Lukijalta) lehdessä 19.9. olleeseen, ihmisyyttä pohtivaan kirjoitukseeni.
Olen 90-vuotias entinen yrittäjä, ja olen saanut ajatusmaailmani lähtöarvot lapsuudenkodistani. Kohtuullisen monipuolinen elämänkokemukseni eri tehtävissä on varmaan vahvistanut näkemystäni ihmisyyden keskeisestä merkityksestä koko ihmislaumallemme.
Kirjoitusteni pontimena eivät ole kuvitelmani omasta erinomaisuudestani, vaan vakaa näkemykseni siitä, että ihmisen tulee olla rohkea, lausua ajatuksensa julki ja perustella niitä parhaan tietonsa ja oman ymmärryksensä antamilla argumenteilla.
Yrittäjyydestä ja kunnallispolitiikasta olen saanut vahvan viestin hakea toimintaani voimaa oikeana pitämistäni arvoista, yhteistyöstä ja positiivisesta, kaikenpuolisesta yhteisöllisyydestä. Samalla olen oppinut kaihtamaan ahnetta oman edun tavoittelua, röyhkeyttä, riitelyä ja nykyään muodissa olevaa itsekeskeisyyttä. Pyrin siihen, että yhteiskunnan ja talouselämän välille rakentuisi viisas, yhteiseen tahtoon perustuva, ihmisyyttä tukeva yhteistyö, joka vähitellen muuttaisi arvomaailmaamme niin, että tärkeintä ei olisi raha eikä oma etu, vaan elämä ja ihmiskunnan, myös vähäosaisten etu.