Pohjolan Hevosystävät ry:n johtokunnan varapuheenjohtaja ei tarkalleen muista, montako ravuria heillä on tällä hetkellä omistuksessaan.
Kysymykseen siitä, miksi hän on omistanut ravihevosia kolmisenkymmentä vuotta ja uhrannut lajiin merkittävän määrän euroja, Tapio Siekkinen vastaa ykskantaan.
– Tämä on siunattua hulluutta. Yhteys hevoseen ja voittamisen fiilis, niitä tunteita ei muualta saa.
Siekkisen siunattu hulluus olisi voinut alkaa jo aiemminkin, sillä hänen serkkunsa Lauri Tyynelä on tunnettu hevosalan osaaja. Tyynelä oli vuonna 1987 lähellä ravikuninkaan titteliä Kuvionsa kanssa.
– Kävin polvenkorkuisena raveissa, mutta en vielä silloin saanut kipinää lajiin, Siekkinen muistelee.
Elämä vei Siekkisen armeijan jälkeen vuonna 1974 YK:n rauhanturvaajaksi Kyprokselle. Keikan alku sujui maisemia ihastellessa ja aurinkoa ottaessa. Sitten alkoi rytistä.
– Turkin joukot tunkeutuivat maahan voimalla. Hävittäjät lensivät ja kylvivät napalmia niskaan. Moni kaveri menetti henkensä.
Siekkinen selvisi. Hän harkitsi Kyproksen-komennuksen jälkeen jatkavansa sotilasuralla, mutta luontainen kapina auktoriteetteja kohtaan saneli valitsemaan toisin. Reservin ylikersantin yläpuolella olisi ollut liikaa pokkuroitavia.
Tie vei Muhokselle Pohjolakotiin ja Oulun yliopistoon. Päivät Siekkinen opiskeli erityisopettajaohjelmassa. Öisin hän toimi Pohjolakodin yövahtina.
Jatkossa Siekkisen toimenkuvaksi jalostui Pohjolakodista karkuteille livahtaneiden oppilaiden etsiminen.
– Tai ei etsiminen. Löytämään me lähdettiin.
Siekkisen työparina toimi Pohjolakodin tallimestari ja suuri hevosystävä Reijo Laakso. Siekkinen ihmetteli, miksi Laakson yhytti usein Äimärautiolta raveja seuraamasta.
Ajan saatossa lajin lumous alkoi valjeta myös Siekkiselle, kiitos paitsi Laakson myös silloisen tyttöystävänsä ja nykyisen vaimonsa Aulin.
Vuonna 1991 oli Siekkisten aika aloittaa oma perhekotitoimintansa Pulkkilassa. Yrityksen nimeksi päätettiin Lamujoen Perhekodit Oy. Pohjolakodista Siekkiset saivat mukaansa yhdeksän oppilastaan sekä ensimmäisen ravurinsa, Doctor Nordian.
Hevoset kietoutuivat läheisesti Lamujoen Perhekotien toimintaan.
– Hevosten vaikutus ihmisiin, varsinkin hankaluuksia kokeneisiin nuoriin, on valtava. Hevonen ei tuomitse ketään. Hevosten kautta opetimme nuorille empatiaa ja vastuunkantoa.
Työ lastensuojelualalla on ankaraa. Siekkinen sai todistaa traagisia tapahtumia työntekijöitään kohtaan suunnattuja väkivallantekoja myöten.
Siekkisen mukaan ala on menossa liiallisen holhouksen myötä kehnompaan suuntaan.
– Valtakunnan tasolla asioista päättävät saattavat itse olla lapsettomia urbaani-ihmisiä, eikä heillä ole omakohtaista ymmärrystä asioista.
Siekkinen on aktiivinen järjestöihminen. Hän on ollut ja on jälleen Muhoksen kunnanvaltuuston jäsen. Hän oli yksityisten perhekotien ja lastensuojelulaitosten yhdistyksen Luja ry:n perustajahahmo. Lisäksi hän lähti vuoden 2015 eduskuntavaaleihin SDP:n ehdokkaana.
– Se jäi yhteen yritykseen. Suu saa käydä, mutta totuutta ei pidä puhua. Ei sovi minulle.
Siekkinen on kulkenut pitkän polun myös ravien järjestötoiminnassa. Hiljattain hänet valittiin Äimäraution raveja järjestävän Pohjolan Hevosystävät ry:n johtokunnan varapuheenjohtajaksi.
– Meillä Äimärautiolla homma toimii ja yhteishenki on moitteeton. Oulu on pohjoisen kiistaton päärata.
Päivittäisestä perhekotitoiminnasta eläkkeelle jäänyt Siekkinen aikoo jatkaa hevosenomistajana, vaikka ”palkinnoiksi jaettaisiin vain kahvipaketteja”.
Vahvasti lajiin satsannut mies ei tarkalleen muista, montako ravuria heillä on tällä hetkellä omistuksessaan.
– Kolme starttikuntoista on treenissä Mauri Jaaralla. Lapsemme Tuuli huolehtii siitostammoista omalla tilallaan. Suomisen Katri treenaa perhekodin tiluksilla useampaa hevosta. Varsat ovat varttumassa Lapinlahdella Majalan Eskolla.
Siekkinen ei itse tunne vetoa käytännön hevospuuhaan.
– Olen ajanut hevosella vain kerran. Harrastaa voi monella tavalla, ja tämä on minun tapani: nauttia menestyksestä ja niellä pettymyksiä.
Ikimuistoisimmaksi voitokseen Siekkinen nimeään Magnifique Ladayn vuoden 2005 tapaninpäivän arvoykkösen Lahdesta.
– Ruuna oli yllättäjä ja jätti taakseen Suomen parhaita. Juoksin varikkoalueelta kädet pystyssä voittajakehään ja meinasin saada sydänkohtauksen.
Asterisque ampaisee kohti huippua
Tapio Siekkinen on päässyt nauttimaan maan eliittiin kuuluneiden Super Singelin ja Magnifique Ladayn tuomista tähtihetkistä. Nyt hänellä saattaa olla pitkän raviuran kruunaava lahjakkuus omistuksessaan. Nelivuotias ori Asterisque on voittanut seitsemän kertaa putkeen.
Menestyksestä tekee entistä makeampaa se, että Asterisque on Siekkisen ja hänen vaimonsa Aulin oma kasvatti. Asterisquen emä Juliana Hope on puolestaan raveissa suurella tunteella mukana elävän Siekkisen Esa-veljen periyttäjätamma.
– Kun vein oriin Ruukkiin Jaaran Maurille treeniin, hän sanoi oitis, että onpa erikoisen lupaava ravuri. Silti voittokulku on tullut yllätyksenä.
Siekkinen sanoo aiemmin halunneensa ohjailla valmentajien työtä. Nykyään hän antaa treenareille vapaat kädet.
– Minulla on täysi luotto Mauriin ja hänen fiksuun henkilökuntaansa. Hevonen on heillä aina keskiössä.
Siekkinen tunnetaan ravipiireissä omistajana, jolle elämys tulee ennen rahaa. Luultavasti siitä johtuen Asterisquesta ei ole tehty yhtään ostoyritystä.
– Eipä maailmasta löytyisikään sellaista summaa, jolla ori olisi kaupan.