120 neliön Helsinki-pientalo, Arkkitehdit Frondelius + Keppo + Salmenperä Oy.
Helsingissä on havahduttu siihen, ettei talomallistoista löydy pääkaupungin pienille omakotitonteille sopivia taloja. Ongelma koskee sekä täydennysrakentamista että nykyistä uudistonttituotantoa.
Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston ja rakennusvalvontaviraston toimesta onkin lähdetty kehittämään talomallistoa tiivistyvää kaupunkirakennetta silmällä pitäen. Tuloksena on Helsinki-pientalo, jonka suunnittelusta on vastannut Arkkitehdit Frondelius + Keppo + Salmenperä Oy.
Helsinki-pientalo vaikuttaa modernilta sovellukselta vanhasta teemasta, eli rintamamiestalosta.
Muotokieli on vähäeleinen. Syynä on aivan oikea huomio siitä, että tiivis rakenne vaatii rakennuksilta yksinkertaisuutta. Rintamamiestaloalueilta tuttu on myös Helsinki-pientaloon liitetty pyrkimys pieniin yksilöllisiin variaatioihin.
Modernin ja kompaktin näköinen, sitä Helsinki-pientalo on. Hahmon on helppo uskoa sopeutuvan monenlaiseen ympäristöön. Ikävä kyllä moderni ja kompakti tarkoittavat myös turhan lyhyitä räystäitä.
Räystäiden ohella myös ikkuna-aukotus on modernin arkkitehtuurin tyyliin toteutettu ja tässä kontekstissa vähän oudon tuntuinen. Pitäisikö perustalon olla vähän perinteisempi?
Kaksikerroksisen talon sisätiloissa on pyrkimystä samaan vähäeleisyyteen kuin ulkona. Tilaratkaisu on turhia konstailematon ja luultavasti myös helposti muunneltava kuten yksinkertaiset ratkaisut tapaavat olla. Edulliseksikin talon rakentamisen voi olettaa muodostuvan.
Kunnon ullakko on rakenteellisesti turvallinen ratkaisu. Laajennusvarakin se voi olla. Pelivaraa elämänmuutoksille on myös kellarissa.
Kellari onkin hyvä tuntuinen lisä, kun rakennetaan tiiviisti. Mukavakin se voi olla, kuten ainakin hyväjalkaiset rintamamiestaloa asuvat tietävät. Kellarin osalla pitää vain olla tarkkana, että se rakennetaan kunnolla.
Pienimmän Helsinki-pientalon kahdessa maanpäällisessä kerroksessa on huoneistoalaa 120 neliötä. Kellarin neliöt tulevat siihen päälle. Koko on suunnilleen sama, mihin rintamamiestaloissa on totuttu.
Valoisan monikäyttöeteisen voi nähdä vaihtoehtona perinteiselle lasikuistille. Talon vaipan sisälle jäävänä tila on energiataloudellisesti tehokas. Se kun toimii kuistin tavoin tuulikaappina ja mahdollisesti myös puolilämpimänä välitilana ulko- ja sisäilman välillä.
Alakerran vessa, joka on osa ulkoa kuljettavaa kodinhoitohuonetta, on ratkaisuna arveluttava. Tupakeittiön avoimuus taitaa johtaa siihen, että tv-huone rakentuu kellariin, mikä onkin toosalle oiva paikka.
Kellariin on sijoitettu myös sauna, kuten rintamamiestaloissa tapana oli. Perinteen mukaisesti voi myös ajatella, että jos ei kellaria tee, tulevat sauna ja myös muut kellariin laitetut tilat piharakennukseen.
Sauna on sähkökiukainen ja siitäkin huolimatta, että taloon on piirretty kellarista lähtevä savuhormi. Se tuntuu olevan talon perusidean vastaista.
Yläkerran aula on vain pätkä käytävää. Ratkaisu on ainakin tehokas. Kolmesta makuuhuoneesta kaksi on varsin väljää, joten niiden muuntaminen muuhunkin tarkoitukseen - vaikka toiseksi olohuoneeksi - on helposti toteutettavissa.
Helsinki-pientalo on mielenkiintoinen kokeilu, joka myös muuttunee pian käytännöksi, kun talon kehittelyä ollaan jatkamassa yhdessä talotoimittajien kanssa.
Saa nähdä, onko lopputuloksena taloudellisesti kilpailukykyinen ja riittävän vetovoimainen vaihtoehto oman talon haluajalle. Talon yksinkertainen peruskonsepti on ainakin helposti muunneltava ja tiloiltaan joustava.
Talo on suunniteltu pääkaupungin pienille tonteille, mutta voisi sille olla kysyntää muuallakin, vaikka täällä pohjoisessa kasvukeskuksessa.
Timo Jokelainen
