Kun kuulet ettei sijaisia saada tänäänkään. Kun kuulet, että viereinen ryhmä tarvitsee apua siirtymätilanteisiin. Kun kuulet etteivät opettajat pysty pitämään suunnitteluaikaa ellet jousta ja huolehdi ryhmästä pahimmassa tapauksessa yksin sitä aikaa.
Silloin sanot lauseen, jonka varmasti jok'ikinen varhaiskasvatuksen ammattilainen on sanonut lukemattomia kertoja. Kyllä me pärjätään.
Mutta milloin jaksaminen loppuu? Milloin olemme joustaneet liikaa? Onko se silloin, kun et vapaa-ajalla jaksa tehdä muuta kuin maata sohvalla miettien miten selviämme seuraavasta päivästä.