"Budjettipäällikkö provosoi", otsikoi Kaleva 8. huhtikuuta. Vai provosoiko riittävästi, kysyin heti perään! Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä on esittänyt ajatuksia julkista taloutta mahdollisesti hyödyttävistä toimista, kuten läheisten hoivavastuun lisäämisestä.
Suuret ikäluokat alkoivat toden teolla jäädä eläkkeelle vuoden 2005 jälkeen. Suuri osa heistä oli lapsesta asti tottunut elämään niukasti. Suomen BKT käyvin hinnoin oli 164,7 miljardia vuonna 2005 ja 276 miljardia euroa vuonna 2024. Valtion velka samoina aikoina asukasta kohden oli 11 300 euroa vuonna 2005 ja 29 995 euroa vuonna 2024, eli velka kasvoi 59 miljardista 169 miljardiin euroon.
Suomen julkisyhteisöjen velka BKT:hen verrattuna oli jo 82,1 prosenttia vuonna 2024. Maanosamme heikoimpien joukossa oli Suomi. Siis kaikki toimijat maassamme ovat velkaantuneet tosi rajusti, myös yhteisöt ja yksityiset ihmiset lisäksi. Näin ei voi jatkua!
Naapurimme Kalle Junttikylällä sanoi joka kerta käydessään kotonamme, että nuuka lapsi on kodin onni. Eli tämä oppi on ohjannut meitä suuria ikäluokkia elämässämme – pääosin.
Eläketurvakeskuksen johtaja väläytti nykynuorten aivoissakin ilmeisesti muhinutta ajatusta, että nyt on eläkeläistenkin vuoro panna maan asiat kuntoon. Korotetaan veroja. Tuon voi kyllä hyväksyä, kun lisätään soppaan eläkekatto ja kohta luettelemani muut madonluvut.
Karsitaan kuntien määrä työvoima-alueiden suuruiseksi ja niin sanottujen hyvinvointialueiden määrä kahdeksaan. Kaikki työkykyisten avustukset on kuitattava työnteolla. Tekemätöntä työtä huutavat rapistuvat rakennukset ja muu infra, junien siisteys, raivaamattomat metsät ja teiden varret ja niin edelleen. Työvoima-alueiden on hoidettava tehtävänsä.
Julkisten yhteisöiden ja isojen yritysten johdon korkeita palkkoja ja bonuksia on leikattava jopa 30 prosenttia, samoin luottamushenkilöiden palkkoja ja palkkiota. Hyvinvointialueiden hallintosääntöjä ja tarvittaessa lakeja on muutettava niin, ettei valittujen luottamushenkilöiden tarvitse kokoustaa kuin muutamia kertoja vuodessa, ja kohtuullinen kokouspalkkio riittää vaivannäöstä. Muutakin voisi luetella, mutta tämä alkuun.
Tiedän tämmöisten ehdotusten tuntuvan toteuttamiskelvottomilta, mutta te nykyiset päättäjät yhteiskunnassamme olette saaneet aikaan tämän sopan, joka on karvasta korjata.
Kansantaloudessa tapahtuu varmasti mullistuksia, mutta hyvässä yhteishengessä kehittämällä, tutkimalla, uusia ideoita ja tuotantoa edistämällä sekä ihmisten uskoa tulevaisuuteen rohkaisemalla päästään varmasti tästäkin vaikeudesta ohi.
Tärkeintä taloudessa on, että kulujen on oltava tuloja pienempiä, eikä ole ilmaisia lounaita. Eikä raha kasva puusta – vai kasvaako meillä? Päättäjien kannattaa käydä ottamassa oppi rakkaasta etelänaapuristamme Virosta.
Terho Lipsonen
FL, res. majuri, entinen talousjohtaja, Liminka