Sosiaalisen median viisaiden mukaan Oulussa lähes kaikki on huonosti eikä mikään etene. Näkemys on huteralla pohjalla. Verrattuna vaikkapa 1990-luvun alun Ouluun kaupunki on ottanut monella alalla isoja harppauksia hyvään suuntaan.
Onko kehitys yhtä hyvää tulevaisuudessa, ei ole itsestäänselvää. Oulun yksi perinteinen vahvuus, luonnollinen väestönkasvu, rapautuu. Syntyvien lasten määrä vähenee koko ajan. Tiistain Kalevassa asiaan kiinnitti huomiota aluetutkija Timo Aro.
Oulun seutukunta on kyllä edelleen yksi maan neljästä sellaisesta seutukunnasta, jossa luonnollista väestönkasvua vielä mitataan. Mutta jos syntyvyyden lasku jatkuu nykyistä tahtia, ei kulu montakaan vuotta, kun Oulun seutukunnan tilannekin kääntyy miinukselle.
Syntyneiden lasten määrän ohella Oulun kasvua on pitänyt yllä vahva muuttovoitto. Näiden ansiosta Oulu on kasvanut pitkään 2000 – 3000 hengen vuosivauhtia. Näin viime vuonnakin.
Muuttajia Oulu on imenyt ennen kaikkea pohjoisista maakunnista. Kun niiden väkiluvut kutistuvat, niissä asuu aiempaa vähemmän myös mahdollisia Ouluun muuttajia.
Koko ajan maakuntien nuoria houkuttelevat myös etelän kaupunkien valot. Siksi Oululla pitää olla riittävästi vetovoimaa.
Hyvät opiskelu- ja työmahdollisuudet ovat Oulun valtti, samoin edullinen asuminen moneen etelän kaupunkiin verrattuna.
Tarjolla pitää olla hyvät yhteydet, samoin laaja kirjo palveluja ja vapaa-ajan rientoja. Julkiset panostukset esimerkiksi kulttuuriin ja urheilupaikkoihin ovat elämyksiä tarjoavia tulevaisuusinvestointeja.
Oulun iso haaste on myös se, miten saada muualta opiskelemaan tai töihin tulleet jäämään kaupunkiin pysyvästi. Aina kyse ei ole siitä, ettei kaupunki sinänsä miellyttäisi, vaan esimerkiksi puolison työpaikasta taikka siitä, että sukulaiset asuvat kaukana. Etenkin jälkimmäistä on vaikea muuttaa.
Joka tapauksessa Oulun pitovoimaa pitää edelleen vahvistaa myös muualta maailmasta tulevien silmissä. Ulkomaiset työntekijät ovat pitkään olleet korvaamattomia monissa oululaisyrityksissä. Myös hoito- ja hoiva-alalla ulkomaisen työvoiman merkitys väistämättä kasvaa.
Hyvä lähtökohta on, että Oulun päättäjien pääosa näyttää tämän tilanteen ymmärtäneen. Eikä perusoululaista suhtautumistakaan voi moittia. Kansainväliset kosketukset ovat kaupungissa tuttuja jo historiasta, eikä enemmistö niitä kavahda.
Tulijat jäävät, jos he kokevat olevansa tervetulleita. Tätä ei mitata vain työpaikoilla tai oppilaitoksissa vaan muussakin arjessa.
Esimerkiksi Oulun katukuvassa tai aina julkisissa palveluissakaan ei huomaa, että kaupungissa asuu lähes 10 000 ulkomaalaista. Vain osa heistä pystyy asioimaan suomeksi, ja iso osa kaipaa nykyistä laajempaa englanninkielistä opastusta ja palvelua.
Tätä ei ole järin vaikea hoitaa kuntoon.