Alvar Aallon suunnittelemassa Jakkara 60 -tuolissa on vain kolme jalkaa. Siksi monella meistä on ikäviä muistoja tästä jo vuonna 1933 suunnitellusta huonekalusta. Sen kanssa on eräänkin kerran kaaduttu.
Jakkarasta on sen kiikkeryyden vuoksi tehty nelijalkainen versio. Se kantaa nimeä Jakkara E60.
Suomi on viimeksi kuluneet ajat geopoliittisesti joutunut istumaan kolmijalkaisella jakkaralla. Kiina, Venäjä ja USA ovat olleet ne jalat. Se E-jalka on ollut ikään kuin varastossa, kun EU on ollut maailmanpolitiikassa ja taloudessa monessa suhteessa saamaton ja kyvytön.
Valmiiksi kiikkerän kolmijalkaisen jakkaran jaloista kaksi, Venäjä ja Kiina, ovat olleet Suomelle ennestään hankalia.
Presidentti Donald Trumpin valtaannousu näyttää nyt horjuttavan sitä ainoaa tukevaa jalkaa, johon Suomi on viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana voimakkaasti turvautunut.
Näyttää nimittäin siltä, että edessä on maailman jako etupiireihin. Venäjä ei koskaan ole luopunut siitä ajatuksesta, että maailma voidaan jakaa suurvaltojen kesken. Ukrainan sota on tästä karmiva esimerkki.
Toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan jakautuminen etupiireihin murtui 1980-luvun lopulla. Venäjä ei selvästi koskaan ole tästä toipunut.
Trump kertoi maanantaina virkaanastujaispuheessaan lakonisena faktana, että USA ottaa haltuunsa Panaman kanavan. Yhdysvallat luopui kanavasta sopimuksella vuonna 1978, mutta nyt se on määrä ottaa takaisin USA:lle. Panaman presidentti José Raúl Mulino tyrmäsi Trumpin suunnitelman tuoreeltaan.
Trump sanoi puheessaan yhdeksi perusteluksi sen, että yhdysvaltaisia laivoja kohdellaan kanavalla eriarvoisesti. Se kuulosti kovin tutulta puheelta: sellaista on totuttu kuulemaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin suusta.
Hän perustelee valloitushalujaan usein venäläisten huonolla kohtelulla. Suomi on saanut tästä monta kertaa osansa, kun Venäjällä on arvosteltu Suomessa asuvien maan kansalaisten kohtelua.
Venäläiset on Suomen suurin kielivähemmistö. Heitä asuu Suomessa kymmeniätuhansia.
Virkaanastujaistensa jälkeen Trump toisti myös aiemmat puheensa Kanadan ja Grönlannin liittämisestä Yhdysvaltoihin. Siinä olisi etupiiriä kyllikseen.
Putinille tuollainen puhe on varmasti mieleen. Se on kuin lännestä annettu avoin valtakirja jatkaa valloituspolitiikkaa.
Kiinassa kuunnellaan tällaista ajattelua myös hyvällä, kun maa halajaa Taiwania takaisin helmoihinsa. Suurvaltojen etupiirien maailmassa tavoite olisi helpommin saavutettavissa.
Etupiiriajattelun paluu ei Trumpin valtaannousun myötä ole enää kylvetty siemen. Se itää jo.
Suomen kaltaiselle pienelle maalle, joka kaiken lisäksi on kuulunut osaksi suurvaltaa, tällainen kehitys on kylmäävää.
Suomi on ripustanut turvallisuutensa oman puolustuksen ohella Natoon. Millaista turvaa se tarjoaa etupiiriajattelun maailmassa?
Suomessa on uskoteltu, että olemme Natolle tärkeä, koska vahvistamme Natoa. Toinen näkökulma on se, että historiallisesti olemme olleet osa Venäjää ja vielä itsenäisenä valtiona olimme vuosikymmenet Neuvostoliiton YYA-taskussa.
Kuulummeko Trumpin silmissä legitiimisti Venäjän etupiiriin siinä missä Kanada ja Grönlanti USA:n?
Venäjän Suomeen tulevina vuosina kohdistama uhka on todellinen. Tahtoa siihen maassa on. Eri asia, onko kykyä.
Pärjäämmekö yksin? Riittääkö Suomelle muualta Euroopasta tuleva apu, jos USA ei sitä tarjoa?
Ulkopolitiikan asiantuntijat muistuttavat, että Trump puhuu paljon eikä kaikista puheista tarvitse välittää.
Totta, että Trump ei ensimmäisellä presidenttikaudellaan laittanut toimeen kaikkia puheitaan. Onko se riittävä tae sille, että meidän ei nyt tarvitse välittää siitä, mitä Trump sanoo?
Olisi naiivia ajatella niin. Se olisi yhtä uhkarohkeaa kuin kiivetä Jakkara 60:n päälle ja kurkottaa vaihtamaan korkealla sijaitsevaa kattolamppua.