Pääkirjoitus

Suomi tar­vit­see tekoja hyb­ri­di­vai­kut­ta­mis­ta vastaan

Suomessa on käytävä keskustelu siitä, miten informaatiovaikuttamisen hinta nostetaan tekijälle nykyistä korkeammaksi.

Vuoden alussa päivitetty sisäministeriön opas häiriö- ja kriisitilanteisiin varautumisesta on periaatteessa kattava tietopaketti siitä, mitä vieraan vallan vaikuttaminen ja hybridihäirintä ovat ja miten niihin tulee valmistautua.

Suomi.fi -verkkosivuilta löytyvä varautumisopas muun muassa neuvoo, miten kotitaloudet voivat toimia sähkö- ja vesijakelukatkojen tai internetin häiriöiden aikana. Kriisitilanteet on jaoteltu kahteen: lyhytkestoisiin luonnonilmiöihin, kuten myrskyihin sekä sotilaallisen konfliktin tai pandemian kaltaisiin pitempiaikaisiin uhkiin.

Kansalaisille on tietoa jaettu ja asia kunnossa? Tuskin sittenkään. Kuluvan vuoden aikana Suomeen harhautuneet sotadroonit ovat pelkästään osoittaneet, että informaatioturvallisuus on jäänyt paperinpyörittelyn eli strategioiden hionnan ja valmistelutyön tasolle.

Huomionarvoista on, ettei Suomessa ei ole julkisesti riittävästi pohdittu, millaisilla ennakoivilla keinoilla voimme vastata kansalaisiin kohdistuneeseen informaatiovaikuttamiseen ja hybridihäirintään.

-

Ensimmäinen yritys siihen suuntaan on presidentti Sauli Niinistön saksalaiselle Der Spiegel -lehdelle antama haastattelu heinäkuun lopulla. Entisen presidentin mielestä Venäjän hybridisodankäynnin paineeseen on pystyttävä vastaamaan samalla mitalla.

Venäjä on käyttänyt häikäilemättömiä keinoja Eurooppaa kohtaan useiden vuosien ajan. Valikoimaan ovat kuuluneet niin välineellistetty maahanmuutto, sosiaalisen median tehokas valeviestintä kuin suoranaiset sabotaasit.

Niinistö tuskin tarkoittaa, että EU-maiden pitäisi ryhtyä venyttämään lakejaan ja lipsumaan demokratian käytänteistä, mutta jonkin sortin ilmapuntarina hänen näkemykset toimivat. Painopiste on Euroopassa siirtymässä puolustautumisesta aloitteellisuuteen.

Suomalainen varautumisopas on esimerkki siitä, kuinka länsimaat ovat keskittyneet vain kestämään painetta. Pelkkä resilienssi – meikäläisittäin sisu – ei kuitenkaan riitä, jos vastapuoli voi toimia ilman rajoitteita ja röyhkeyskerrointa kasvattaen.

Siksi Euroopassa puhutaan yhä enemmän pelotteesta, jolla informaatiovaikuttamisen ja hybridioperaatioiden hinta nostettaisiin tekijälle nykyistä paljon korkeammaksi. Muurin ylittäminen pahoin aikein kävisi hankalammaksi.

Keskustelu keinoista on käytävä nyt. Lähtökohta voisi olla, ettei vahva henkinen puolustus synny trolliarmeijoista tai totuuden muokkaamisesta, vaan avoimuudesta, riippumattomasta mediasta ja luotettavista instituutioista. Niiden tukeminen on ensimmäinen askel.

Seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä onkin nostaa informaatiopuolustus selväpiirteisiksi käytännön toimiksi.