Terho Lipsonen (Kaleva 10.4./Lukijalta) esittää ideoita Suomen velkaantuneisuuden korjaamiseksi. Kirjoitus antaa kuitenkin liian synkän kuvan; Suomi ei ole Euroopan heikoimpien joukossa.
On tärkeää, että niin velasta kuin veroista olisi realistisempi käsitys. Muutoin velan helppohintainen käyttö jatkuu sosiaalisesti epäoikeudenmukaisen politiikan perusteluna.
Jäämisestä sosiaalisen tilan tarkkailuluokalle hallitus vaikenee. Tästä tarkkailuluokasta hallitus ei ole ollut huolissaan. Päinvastoin hallitus käyttää velalla pelottelua epäreilujen leikkausten perusteluina, vaikka sosiaalisen tilan kuoppa syvenee.
EU:n alijäämäsäännöt antavat Suomen taloudesta keinotekoisen huonon kuvan. Alijäämien laskutapa perustuu bruttovelkaan. Ei raharikasta pidetä köyhänä, vaikka hänellä on paljon velkaa.
Kun bruttovelasta vähennetään valtion rahoitusomaisuus, nettovelka on noin 40 prosenttia, alle puolet bruttovelasta. Tällä laskutavalla, jota luottoluokittajat käyttävät, Suomi on paremmassa taloudellisessa asemassa kuin yli puolet EU-maista. Luottoluokittajista Suomella on edelleen erittäin hyvä maksukyky.
Rahoitusomaisuuden lisäksi valtiolla on reaaliomaisuutta, kuten maaomaisuutta ja rakennuksia. Niitäkin Kreikka joutui myymään velkakriisissä.
Suomessa eläkerahastot ovat merkittäviä varallisuuseriä. Valtion, kuntien ja kirkon, eli julkiset eläkerahastot, ovat yli 100 miljardia ja yksityisen sektorin eläkerahastot lähes 200 miljardia. Valtion budjetista maksetaan eläkkeistä vain 10–15 prosenttia.
Mikäli eläkerahastot otetaan lukuun, Suomi on kaikista EU-maista ainoa, joka ei ole lainkaan velkaantunut, koska velkaa on vähemmän kuin rahoitusomaisuutta.
Kansassa on pidetty yllä virheellistä käsitystä Suomesta korkean verotuksen maana. Päinvastoin Suomessa on maksettu liian vähän veroja. Vuosina 1995–2024 Suomen kokonaisveroasteen keskiarvo on ollut 2,3 prosenttia alempi kuin Ruotsissa ja 3,3 prosenttia alempi kuin Tanskassa. Kuin sadussa, kun kansan pelottelu verolla onnistui, tuli velka vastaan.
Tanskan veroasteella Suomi olisi velaton, Ruotsin veroasteellakin kaukana bruttovelalla lasketusta EU:n tarkkailuluokasta. Julkisella velalla ei olisi voitu perustella leikkauksia koulutukseen, asumistukeen, toimeentulotukeen, työttömyysturvaan ja vanhusten hoitoon ja vaatimuksia palkankorotusten nollalinjasta.
Velan ja verotuksen perusteella ei voida puoltaa sitä, että hallitus laskee hyvätuloisimpien tuloveroa eniten ja lisää varakkaimmille osinkotuloja laskemalla yhteisöveron 18 prosenttiin. Se on neljä prosenttia alemmaksi kuin Tanskassa ja Norjassa, 2,6 prosenttia alemmaksi kuin Ruotsissa. Näin laskemalla kokonaisveroastetta hallitus varmistaa päättömästi velan kasvun.
Kari Kannala
eläköitynyt asianajaja, Tornio/Vantaa