Jopa eduskunnassa on väitetty, että Ruotsissa sähkönsiirron kantaverkon siirtokyky on ollut heikko. Tämä on valetta. Ruotsi on pyrkinyt vahvistamaan maansa sisäisiä siirtoverkkoja, jotta pullonkauloja ei olisi. Olisiko Suomessakin parempi pyrkiä varmistamaan, että tulevaisuudessakin – eurooppalaisittain vertaillen – edullista sähköä olisi koko maassa saatavilla.
Ruotsin kantaverkon siirtokyky ei ole heikko. Siellä useampi hinta-alue on pikemminkin välttämättömyys kuin tavoitetila. Sähkönsiirtoporteilla sähkö säännöstellään molempiin suuntiin tarkoituksenmukaisella tavalla, kyse on taloudellisesta priorisoinnista.
Eurooppalaisittain vertailu viittaa asiaan, johon ei pidä sortua ottamatta huomioon Suomen pohjoisia oloja ja kilpailukykyä. Jo 1970-luvulla Saksan sähkön hinta oli kolminkertainen Suomen hintaan nähden. Se toi suurta hintaetua ja kilpailukykyä Suomeen, olkoon se sitä jatkossakin.
Energiajohtajat Suomessa, Fingrid mukaan lukien, julistavat, että sähkön hinta koko Suomessa on kaikille sama. Näin ei todellakaan ole!
Helsinkiläinen maksaa 5 000 kWh sähkömäärästä kaikkine kuluineen 775,5 euroa (15,51 c/kWh), kun taas pudasjärveläinen maksa 1 145,5 euroa (28,9 c/kWh), eli 48 prosenttia enemmän.
Puolueettomana asiantuntijajana energiaprofessori Peter Lund (Aalto-yliopisto) on sanonut, että sähkön hinta voisi olla pohjoisessa puolta halvempaa, jos Suomi jaettaisiin hintavyöhykkeisiin. Eikö hänen sanomisellaan ole mitään arvoa?
Suuri osa uudesta tuulivoimasta rakennetaan Länsi- ja Pohjois-Suomeen, kun taas suurin kulutus on Etelä-Suomessa. Alueellinen hinnoittelu auttaa tasapainottamaan kysyntää ja tarjontaa paikallisesti, mikä vähentää koko maan kattavan sähköpulan riskiä ja parantaa toimitusvarmuutta.
Eikö ole niin, että sillä alueella, jolla panostetaan energiantuotantoon kaikkine haittoineen, pitää siitä saada jotain hyötyä? Lappilaiset ovat asiaa yrittäneet puolustaa esimerkiksi vastustamalla pumppuvoimaloiden rakentamista, koska siitäkin hyötyvät muut kuin lappilaiset. He ovat muun muassa vaatineet yhdeksän miljoonan euron erilliskorvausta vuosittain. Se on heille pieni lohtu Lapin arvojen heikentämisestä.
Suomen jakaminen eri hintavyöhykkeisiin on perusteltua, tahtoa siihen vain ei tunnu löytyvän. Jos pohjoisen sähkö olisi puolta halvempaa, se olisi vain pieni korjaus pohjoisen sähkön koko hintaan, ja vaikutus vaikka Helsingin hinnannousuun hyvin vähäinen. Jäähän siihen vielä sähkövero, joka on koko maalle sama, johtajien mieliksi. Toki korjattavaa siinäkin on.
Tapani Mäkinen
Oulu