Orpon hallitus runnoi keväällä ennätyspitkään hallitusohjelmaansa – velkaantuminen piti saada kuriin. Mutta neljän vuoden päästä valtiolla on, yllättäen, edelleen alijäämää kymmenen miljardia euroa. Kuuden miljardin sopeutus tällä vaalikaudella taitaa jäädä leikkauslistoista huolimatta haaveeksi. Suomea ei taideta saadakaan kuntoon.
Kun korona ja Venäjän hyökkäyssota pakottivat massiiviseen velanottoon – yksimielisesti – ajateltiin, että velan takaisinmaksu ja sopeutus tehtäisiin myös yhteisymmärryksessä suunnitelmallisesti. Demarit saivat läpi monia lisämenoja ilman, että niiden rahoittamiseen oli tiedossa varoja. Edes ”vasemmistolainen” pääministeri Marin ei esittänyt veronkorotuksia.
Asiantuntijaryhmät tekivät arvionsa. Tarvitaan kolme asiaa: menoleikkauksia, talouskasvua (tuottavuuden parantamista) mutta myös veronkorotuksia. Mutta taloudessa ei ole nyt kasvuodotuksia. Ay-liike ja demarit aikovat estää työmarkkinoiden tuottavuudenparantamistoimenpiteet. Leikkauslistat vaikeuttavat pienituloisten toimeentuloa uhkaavasti. Heidän mahdollisuudet menojoustoihin ovat olemattomat.
Kevan johtaja Jaakko Kiander esitti ennen vaaleja paljastavan laskelman. Jos Suomessa olisi nyt Tanskan veroaste, valtiontalous olisi tasapainossa. Toki maailmanennätys veroasteessa ei ole toivottavaa ja tavoiteltavaa, mutta sillä hoituisi monta asiaa. Ja sen jälkeen, mahdollisissa laskusuhdanteissa tai uusissa poikkeusoloissa, olisi verokevennysten aika.
Sosiaalituen varassa oleva ja pienituloinen voivat huonosti joustaa hintojen noustessa. Muutaman tuhannen suurituloisen isotkaan veronkorotukset eivät ratkaise mitään. Vaikka Sanna Marinille se oli ”se ratkaisu”.
Sen sijaan säännöllisessä työssä käyvien parin miljoonan keskituloisen muutaman kympin kuukausi- ja satasen vuositulojen verolisät muutaman vuoden ajaksi tekisivät valtiontaloudesta jälleen vakaan ja vahvan.