Näin rasismin vastaisella viikolla meille esitellään utopistista unelmaa monikulttuurista - oli se sitten itämaista tanssia kauppakeskuksessa tai etnisiä ruokia. Monikulttuurisuutta ihannoivilla tempauksilla on aina kaksi yhdistävää tekijää: se esitetään suomalaisuutta hienompana ja on aina pinnallistettu puhtaasti ulkoisiin tekijöihin.
Tanssit tai ruoat eivät ole aitoa monikulttuurisuutta. Moiset ominaisuudet ovat kulttuurin sipulin ulointa kuorta. Sipulin ydintä lähestyessä törmätään perusarvoihin, uskomuksiin ja tärkeysjärjestyksiin. Se on todellista monikulttuuria: syvimpienkin arvojen erilaisuus.
Monikulttuuri on tuonut Pohjoismaihin synkeitä ilmiöitä, kuten kunniakulttuurin, lapsimorsiamet tai pikkutyttöjen silvonnan. Monikulttuuri ei kuitenkaan ole väistämättömyys vaan tietoisen politiikan tuotos, ja sille on vaihtoehto. Voimme elää suomalaisessa Suomessa, ja se on hieno paikka elää.
Minä elin lapsuuteni siinä. Pystyin kuljeskelemaan miten halusin ilman pelkoa. En kuullutkaan joukkoraiskauksista. Terrorismi ei ollut suurikaan puheenaihe. Ei myöskään islamismi. Rasismista kuuli puhuttavan lähinnä amerikkalaisissa tv-ohjelmissa. Nämä asiat eivät olleet ongelmia, koska ei ollut niiden aiheuttajaa eli monikulttuuria.
Suomalainen Suomi on ihana asia. Se on yksi maailman kehittyneimmistä, turvallisimmista ja tasa-arvoisimmista yhteiskunnista - viiden miljoonan hengen rodun kansoittama pohjoinen pikkuvaltio, joka nousi agraariyhteiskunnasta teknologiajohtajaksi alle vuosisadassa. Siellä ei tarvitse pelätä lenkkipolulla tai pohtia, ymmärsikö ulkomaalainen tarjoilija tilauksesi oikein. Harvassa paikassa on se elintaso ja vakaus, josta nautimme.
Koska kulttuurimme on yksi maailman parhaista, sen vaihtaminen monikulttuuriin on vääjäämättä muutos huonompaan. Miksi siis palvoisimme vierasta? Suomalaisuus on rikkaus ja voimavara.
Tiina Wiik
kuntavaaliehdokas,
Aito suomalainen yhteislista
Oulu