Kun suomalainen palkansaaja katsoo palkkalaskelmaansa, hän näkee 20–30 prosentin ennakonpidätyksen ja muutaman prosentin sosiaalimaksut. Mutta tämä on vain osa totuudesta. Kun tarkastellaan kaikkea yhteiskunnalle maksettavaa – palkkaverot, työnantajamaksut, eläkemaksut, kulutusverot ja asumisen verot – verorasitus voi nousta jopa 80 prosenttiin työn arvosta.
Suomalaisen mediaanipalkka on noin 3 400 euroa kuukaudessa, eli 40 800 euroa vuodessa. Tästä palkansaaja maksaa tuloveroja ja sosiaalimaksuja noin 13 950 euroa. Tämän lisäksi työnantaja maksaa valtiolle veroluontoisina maksuina noin 9 000 euroa sivukuluja, joten työn kokonaishinta työnantajalle on 49 800 euroa. Kuluttaessaan palkansaaja maksaa arvonlisäveroa, sähköveroa, polttoaineveroa, alkoholiveroa, autoveroa ja muita kulutusveroja noin 5 000 euroa vuodessa.
Jos palkansaaja omistaa asunnon, jonka hinta 300 000 euroa, sen hinnasta on 50 prosenttia veroja ja veroluonteisia maksuja. Tästä syntyy vielä 5 000 euroa verorasitusta vuodessa, olettaen 30 vuoden poistoaika. Koska todennäköisesti palkansaaja omistaa asunnon puolisonsa kanssa, niin hänen osuutensa veroista on 2 500 euroa vuodessa. Tätä veroa ei pääse pakoon asumalla vuokralla, sillä vuokranantaja sisällyttää sen vuokraan.
Työnantajan maksamat 9 000 euroa eivät näy työntekijän palkkalaskelmassa ja ovat veroluonteisia maksuja, ja ovat osa työn kokonaisarvoa, ja palkansaajan kustannusta työnantajalle.
Yhteensä nämä verot ja maksut nousevat noin 39 500 euroon vuodessa. Kun tämä suhteutetaan työn kokonaishintaan (49 800 euroa), todellinen veroprosentti on 79 prosenttia.
Jos työnantajamaksuja ei oteta huomioon, niin veroprosentti on 75 prosenttia ja puhtaaseen verottomaan kulutukseen jäävä osuus on 860 euroa kuussa 3 400 euron palkasta. Eli palkansaajan pitää tienata 400 euroa, jotta voi kuluttaa sadan euron edestä verottomasti.
Tämä paljastaa karun totuuden: tavallinen palkansaaja saa itselleen vain noin 21 prosenttia siitä arvosta, jonka hänen työnsä tuottaa. Jos asunto omistetaan yksin, käyttöön jää vain noin 16 prosenttia työn arvosta.
Verokeskustelussa puhutaan usein marginaaliveroprosenteista, mutta pitäisi puhua kokonaisverorasituksesta – ja siitä, kuinka kestävä tämä nykyinen malli enää on.
Pitää kysyä mitä palkansaaja saa vastineeksi. Se on hyvin yksilöllistä. Useimmille mediaanituloisille suorat rahasiirrot ovat vuositasolla 0–500 euroa, ellei erityistä elämäntilannetta ole.
Yksi arvio julkisista palvelusta ilman rahansiirtoa on noin 6 000–11 000 euroa vuodessa sisältäen terveydenhuollon, turvallisuuden, infran ja lasten koulutuksen ja muun muassa eläkekertymän. Silti veroprosentiksi jää noin 57 prosenttia. Näin ollen keskituloinen palkansaaja rahoittaa omien hyötyjensä lisäksi laajaa sosiaalista ja yhteiskunnallista järjestelmää, josta hyötyvät etenkin muut väestöryhmät. Keskituloisen palkansaajan osalta toteama ”saan vähän, maksan paljon" on monelle todellisuutta.
Timo Lindborg
dosentti, tekniikan tohtori, Oulu