Taiteen akateemikko, tekstiilitaiteilija Vuokko Nurmesniemi on kuollut 96-vuotiaana. Hän kuoli sunnuntaina Helsingissä. Asiasta kertoi STT:lle Nurmesniemen veljentytär.
Nurmesniemi oli suomalaisen vaatesuunnittelun uranuurtaja ja laajaa kansainvälistä näkyvyyttä ja tunnustusta saanut muotoilija.
Nurmesniemi syntyi 12. helmikuuta 1930 Helsingin Kalliossa.
Hänen vaatesuunnittelijan uransa alkoi vastaperustetusta Marimekosta 1950-luvun alussa. Marimekon perustaja Armi Ratia kutsui Taideteollisen oppilaitoksen keramiikkalinjalta juuri valmistuneen Nurmesniemen haastatteluun ja pyysi tekemään kopion ruotsalaisesta kankaasta. Nurmesniemellä ei ollut kokemusta painokankaista, eikä hän suostunut kopioimaan vaan halusi luoda uutta, omaa ja erilaista.
Hän sai kuitenkin työpaikan ja heittäytyi täydestä sydämestä mukaan kankaiden ja vaatteiden suunnitteluun. Hän toi mukaan selkeät värit ja suuret linjat ja oli mukana luomassa ilmettä, josta Marimekko on yhä tunnistettavissa.
Ratia katkaisi välit
Marimekossa Nurmesniemi suunnitteli monia klassikoiksi jääneitä vaatteita, kuten pystyraitaisen Jokapoika-paidan. Ensimmäiset jokapojat ommeltiin muotoilija Tapio Wirkkalalle ja Vuokko Nurmesniemen puolisolle, sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemelle vuonna 1957. Jokapoika-paidat ovat siitä asti olleet yhtäjaksoisessa tuotannossa.
Nurmesniemen suunnittelemat vaatteet saivat kansainvälistä huomiota 1960-luvulla Yhdysvalloissa presidentinvaalien aikaan, kun tulevan presidentin John F. Kennedyn puoliso, tyyli-ikoni Jacqueline Kennedy hankki useita Nurmesniemen suunnittelemia mekkoja. Nurmesniemen vaatteet kuvattiin myös ranskalaisten muotilehtien Voguen ja Ellen kansiin.
Kuuden Marimekko-vuoden jälkeen Nurmesniemi halusi siirtyä eteenpäin. Hän halusi hengähtää kiivastahtisten työvuosien jälkeen ja tehdä töitä omilla ehdoilla ja itsenäisesti. Marimekossa hän koki olevansa vain työntekijä.
Jutta Ylä-Monosen kirjoittamassa Nurmesniemen elämäkerrassa Nurmesniemi painotti, että vaikka yhteistyö Armi Ratian kanssa olikin vuosien mittaan vaikeutunut, Marimekosta lähdön syy ei ollut Ratia ja tämän tempoileva käytös.
Ratia kuitenkin loukkaantui Nurmesniemen lähdöstä ja katkaisi välit. Nurmesniemen mukaan Ratia myös soitteli alan ihmisille ja kielsi ryhtymästä yhteistyöhön Nurmesniemen kanssa.
Vetoketjut naisten vaatteisiin
Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Nurmesniemi perusti oman Vuokko-nimisen yrityksensä 34-vuotiaana. Vaikka tyyli olikin erilainen kuin Marimekossa, selkeys ja minimalistisuus säilyivät.
Vaatteisiin Nurmesniemi halusi mahdollisimman vähän saumoja. Hän kohahdutti laittamalla naisten vaatteisiin vetoketjuja ja painonappeja, jotka siihen asti oli ajateltu kuuluvan vain työvaatteisiin. Hän halusi vaatteita, jotka eivät kiristä ja joissa nainen pystyi liikkumaan vapaasti.
Vaatteiden suunnittelussa Nurmesniemen lähtökohtana oli myös se, että kankaan piti päästä oikeuksiinsa. Nurmesniemi piti itseään nimenomaan suunnittelijana ja muotoilijana eikä trendeihin sidottuna muotitaiteilijana.
Vuokko valmisti arkisia käyttövaatteita, juhlavaatteita ja uniikkeja pukuja. Anekdootin mukaan vuonna 1983 itsenäisyyspäivän Linnan juhlissa yksitoista vierasta oli pukeutunut samanlaiseen Vuokon samettiluomukseen.
Nurmesniemi suunnitteli myös ensimmäisten naispappien virka-asut.
Rajut lamavuodet
Vuokon toiminta laajeni vuosien mittaan ulkomaille. Vaatteita myytiin muun muassa Ruotsiin, Saksaan, Italiaan, Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Brasiliaan.
1980-luvun loppupuoli ja lamavuodet kohtelivat suomalaista tekstiiliteollisuutta kovakouraisesti. Vuokko koki saman kohtelun, ja yritys haettiin konkurssiin vuonna 1988. Asia oli Nurmesniemelle hyvin raskas. Omien sanojensa mukaan hän itki sitä kaksi vuotta päivittäin.
Vuonna 1992 Nurmesniemi osti Vuokko-tuotemerkin takaisin ruotsalaisomistuksesta, vuokrasi liikehuoneiston Helsingin Esplanadilta ja jatkoi yrityksen toimintaa pienimuotoisempana. Suunnittelutyöstä hän ei jäänyt koskaan eläkkeelle.
"Harvinainen onni"
Nurmesniemi tutustui jo opiskeluaikoina Antti Nurmesniemeen (1927–2003).
Nurmesniemi kuvaili, että hänen elämänsä muuttui ihmeelliseksi Antin kautta ja arveli asian olleen niin molemmin puolin. Ylen dokumentissa vuodelta 2005 Nurmesniemi kuvaili, että heillä oli harvinaisen hieno ystävyys ja rakkaus ja sellainen onni, että niitä on harvoin.
Yhdessä Nurmesniemet esiintyivät kotimaassa ja ulkomailla suomalaisen ja kestävän muotoilun puolestapuhujina.
Pariskunta avioitui vuonna 1953. Lapsia he eivät saaneet. Vuokko Nurmesniemi kuvaili elämäkerrassaan, että lapsettomuus oli heille iso ja kipeä asia, jota he murehtivat vuosikausia.
Antti Nurmesniemi nousi suomalaisen muotoilun suurnimeksi. Pariskunnan ateljeekoti, Antin suunnittelema talo Kulosaaressa, on arkkitehtoninen taidonnäyte, joka vielä 50 vuotta valmistumisensa jälkeenkin esiintyy sisustuslehdissä ympäri maailman raikkaana ja ajattomana.
Vaatesuunnittelun mullistaja
Vuokko Nurmesniemi palkittiin useilla kotimaisilla ja kansainvälisillä palkinnoilla.
Taiteen akateemikon arvonimen Nurmesniemi sai vuonna 2007. Perusteluissa mainittiin, että Nurmesniemi mullisti suomalaisen vaatesuunnittelun ja painokankaan historian luomalla aivan uuden arkkitehtonisen sisällön niin vaatteisiin kuin kankaisiinkin.
Perusteluissa mainittiin myös, että Nurmesniemen merkitys yhdessä puolisonsa kanssa aidon suomalaisen muotoilun tinkimättömänä puolestapuhujana on ollut kansainvälisesti ainutlaatuista.
Lähteinä myös Jutta Ylä-Mononen: Vuokko (2021), Kansallisbiografia
