EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka otti uusia askelia, kun EU-ministerineuvosto hyväksyi strategisen kompassin. Kyseessä on uusi EU:n turvallisuuspolitiikan toimintasuunnitelma, joka asettaa yhteiset suuret linjat ja tavoitteet kohti vuotta 2030.
Pitkään valmisteltu asiakirja meni viimeisen kuukauden aikana osin uusiksi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja rysäytti samalla koko entisen turvallisuusympäristön hajalle. Aika, jolloin pystyimme luottamaan taloudellisen keskinäisriippuvuuden takaavan rauhan Euroopassa, on takanapäin. EU-maat joutuvat nyt käymään vakavasti läpi omaa valmiuttaan ja varautumistaan, ja vahvistamaan sitä yhdessä.
Euroopan yhteisen puolustuksen perusta on Nato. Tätä strateginen kompassi ei muuta. Vaikka EU:n turvallisuuspoliittista yhteistyötä tiivistetään, se on luonteeltaan Natoa täydentävää, ei sitä korvaavaa.
Tämä pätee myös suomalaisia paljon puhuttaneeseen Euroopan unionin turvatakuiden 42.7 artiklaan. Sitä ei strategisessa kompassissa lähdetty määrittelemään sen tarkemmin, vaikka Suomi on tällaista toivonut. Valtaosa EU-maista kuuluu Natoon ja on jo sen turvatakuiden piirissä. Ei niillä ole halua tai tarvetta lähteä rakentamaan tälle mitään päällekkäistä järjestelmää.
On hyvä, että nyt lopulta myös Suomessa käydään vakavaa keskustelua puolustusliiton jäsenyydestä. Me olemme jo niin lähellä Natoa kuin mahdollista olematta jäsen. Nato-jäsenyys vahvistaisi sekä omaamme että myös koko Itämeren alueen turvallisuutta.
Samalla on paljon turvallisuuspolitiikan alueita, jossa Euroopan unionin kannattaa tiivistää yhteistyötään. Strategisen kompassin mukaisesti näitä ovat muun muassa puolustusteollisuuden tuotekehitys, investoinnit sotilaallista liikkuvuutta tukevaan liikenneinfraan, varautuminen uudenlaisiin hybridi- ja kyberuhkiin ja yhteiset nopean toimintakyvyn joukot.