Hyvinvointialueet joutuvat seuraavan hallituskauden aikana osallistumaan velkajarrun ylläpitoon ja etsimään lisäsäästöjä toiminnoistaan. Monelle alueelle on tulossa kipeitä ratkaisuja.
Taustalla on selkeä matematiikka. Puolueet ovat sitoutuneet 8-11 miljardin menoleikkauksiin ensi eduskuntakaudella, mikä ei voi olla näkymättä sosiaali- ja terveysalalla. Hyvinvointialueiden kustannukset muodostavat miltei kolmanneksen valtion budjetista.
Leikkausten lieventäminen veronkorotuksilla ei auta, sillä veroja ei voi nostaa sellaista määrää, että miljardien säästötavoite täyttyy.
Soteuudistus tuli voimaan pian nelisen vuotta sitten kivuliaiden toimenpiteiden saattelemana. Monella hyvinvointialueella oli jonkinlainen kulttuurinen sokki siirtyä sairaanhoitopiireistä uuteen sote-järjestelmään, koska vanhan hallinnollisen yksikön aikana oli totuttu toisenlaiseen menoon.
Kustannuskuria ei terveydenhoidossa tai erikoissairaanhoidossa juuri ollut, kun sairaanhoitopiirit pystyivät kuittaamaan budjettiylityksensä valtion kirstusta.
Kevään eduskuntavaaleihin valmistautuvat puolueet ovat toistaiseksi vältelleet kertomasta, miten 21 hyvinvointialueen tehtävistä leikataan. Aihe on ymmärrettävästi arka eikä kansanedustajaehdokas välttämättä saavuta suosiota säästörealismia julistamalla. Vaalien alla eri vaihtoehtoja on kuitenkin pakko tuoda esille.
Kansanedustaja Aki Lindén (sd.) on nostanut keskusteluun sotealueiden indeksikorotusten jäädyttämisen. Mikäli kustannustason nousua noudattelevasta indeksistä luovutaan, se toisi entisen peruspalveluministerin mukaan noin miljardin säästöt.
Indeksileikkaus olisi juustohöylä eli se pyyhkäisee tasaisesti jokaiselta hyvinvointialueelta. Pohjois-Pohjamaan Pohteelle höylä tulisi muiden säästöjen päälle. Alueella on katettavanaan aiemmilta vuosilta kertynyttä alijäämää liki 70 miljoonaa euroa.
Toisenlaisen vaihtoehdon on esittänyt Oulun yliopiston implementaatiolääketieteen apulaisprofessori Markus Haapanen Ylessä.
Haapanen ottaisi mallia Norjasta, jossa on saatu säästöjä kasaan supistamalla vähän terveyshyötyä tuottavia hoitoja. Haapasen mukaan joka viides terveydenhuollossa tehtävä toimenpide tai hoitokäytäntö on sellainen, että se tuottaa potilaille korkeintaan vähäistä terveyshyötyä.
Myös Suomessa on priorisoitu julkista erikoissairaanhoitoa ja laadittu lista turhista toimenpiteistä, mutta Norjassa linja on tiukempi. Karsittavien joukossa ovat tietynlaiset olkapääleikkaukset, mahalaukun tähystys alle keski-ikäisiltä sekä varjoainekuvaus vakaassa sepelvaltimotaudissa.
Näitä kalliita hoitoja tehdään paljon myös Suomessa, vaikka hyöty saattaa jäädä olemattomaksi.